Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen

***Voit kommentoida linjauksia klikkaamalla hiirellä sitä kappaletta, jonka yhteyteen kommenttisi haluat. Lisää kommenttisi avautuvaan ikkunaan ja klikkaa lopuksi lähetä-painiketta.***

SDP julkaisi 19.8.2016 linjauksensa sote-uudistuksen valmisteluun. SDP haluaa varmistaa, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat julkisen sektorin järjestämisvastuulla, pääasiallisella tuottamisvastuulla ja että verovarat käytetään oikein. SDP ei hyväksy julkisten palveluiden pakkoyhtiöittämistä. Sote-uudistuksen suuruisessa muutoksessa henkilöstön oikeudenmukainen ja reilu kohtelu on varmistettava ja ihmisten on saatava arjessaan tarvitsemat julkiset palvelut helposti ja laadukkaasti.

SDP:n lähtökohdat parlamentaariseen valmisteluun

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen tarve

  • Terveys- ja hyvinvointierot suuria ja kasvussa.
  • Rahoituspohja ja henkilöstöresurssit heikkenevät väestörakenteen muutoksen seurauksena.
  • Palvelujärjestelmä on hajanainen eikä riittävän vaikuttava.
  • Monikanavainen rahoitusjärjestelmä asettaa vääriä kannusteita ja johtaa osaoptimointiin.
  • Palvelujärjestelmä on alueellisesti eriarvoinen.
  • Perusterveydenhuollossa jonoja hoitoon pääsyssä.
  • Sosiaalipalveluiden saatavuudessa aukkoja (mm. lastensuojelu, vanhuspalvelut).

Miksi SDP:ltä omat lähtökohdat?

  • Hallitus ei ole halunnut aitoa vuoropuhelua ja yhteistä valmistelua
  • Parlamentaarisessa valmistelussa on parhaiten saavutettavissa kestävä yhteinen näkemys.
  • Hallituksen malli ei ratkaise nykytilanteen ongelmia eikä tulevaisuuden haasteita. Hallitus on sivuuttanut sote-uudistukselle asetetut keskeiset tavoitteet ajamalla maakuntahallintoa ja markkinaehtoisuutta palvelutuotantoon.
  • Hallituksen esityksessä pakkoyhtiöitetään julkiset peruspalvelut ja alistetaan ne kilpailulle yksityisten palvelutuottajien kanssa. Hallituksen mallissa palvelut pirstaloidaan ja integraatiosta syntyvä hyöty jää syntymättä.
  • Hallituksen malli mahdollistaa verovarojen kierrättämisen yksityisten yritysten voitoiksi eikä palauta mahdollisia säästöjä yhteiseksi hyväksi.
  • Ihmisiltä kerätyt verot on tarkoitettu palveluihin ja turvaverkkoihin, ei yritysten voittoihin ja niiden omistajien rikastumiseen. Hallituksen linjaukset mahdollistavat jälkimmäisen.
  • SDP haluaa varmistaa, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat julkisen sektorin järjestämisvastuulla, pääasiallisella tuottamisvastuulla ja että verovarat käytetään oikein. SDP ei hyväksy julkisten palveluiden pakkoyhtiöittämistä.
  • SDP haluaa, että näin isossa muutoksessa henkilöstön oikeudenmukainen ja reilu kohtelu varmistetaan. Hallituksen malli vie tässäkin suhteessa väärään suuntaan.
  • Hallituksen malli nostaa kustannuksia ja uhkaa korottaa kansalaisten asiakasmaksuja.

SDP:n linjauksen lähtökohdat

  • Ihmisten pitää saada arjessaan tarvitsemat julkiset palvelut helposti ja laadukkaasti.
  • Kuntalain pohjalta ja periaatteilta muodostuva aluekunta vastaa perus- ja erityistason palveluiden järjestämisestä ja pääosin myös tuottamisesta. Erityisen vaativan tason palveluiden järjestämisestä viidellä erityisvastuualueella sovitaan aluekuntien kesken.
  • Vahva järjestäjäpohja yhdessä julkisen palvelutuotannon kanssa mahdollistaa tiiviin yhteistoiminnan ja tiedonkulun sekä vähentää päällekkäistä työtä.
  • Yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat voivat tuottaa palveluita aluekunnan kanssa tehdyllä sopimuksella.
  • Ensimmäistä järjestämispäätöstä valmisteltaessa aluekunnan on selvitettävä, onko kunnilla ja millä edellytyksillä mahdollisuus toimia tuottajana.
  • Sote-palvelujen järjestäjä eli aluekunta päättää, missä laajuudessa palvelutuottajina käytetään yksityisiä toimijoita ja kolmatta sektoria tai kuntia.
    • Näin varmistetaan, että kerätyt verot käytetään ihmisten tarvitsemien palveluiden tuottamiseen, ei yksityisiin voittoihin.
    • Viranomaisvastuut ja päätökset toteutuvat kansalaisten oikeusturvan kannalta toimivassa organisaatiossa.
  • Kuntien rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on merkittävä. Onnistuakseen se vaatii kunnan eri toimijoiden tiivistä yhteistyötä sekä yhteistyötä aluekunnan kanssa. Järjestöillä on kunnissa merkittävä ennaltaehkäisevä rooli. Järjestöjen tekemää työtä vahvistetaan ja kehitetään. Tähän turvataan riittävät resurssit.
  • Sosiaali- ja terveyspalvelut rahoitetaan verovaroin, valtionosuuksilla ja palvelumaksuilla. Asiakasmaksuja ei saa nykyisestä korottaa, jotta palveluiden tasapuolinen saatavuus ei vaarannu.
  • Valinnanvapautta edistetään tuottamalla ihmisille lisää tietoa eri vaihtoehdoista, hoitoon pääsystä, laadusta, saatavuudesta ja vaikuttavuudesta.
  • Julkisen sektorin on varmistettava sosiaali- ja terveysalan tutkimuksen ja -koulutuksen laatu ja laajuus sekä sote-palveluiden kehittämisen jatkuvuus.
  • Käyttäjien osallisuutta palveluiden asiakkaina ja niiden kehittämisessä vahvistetaan.

SDP:n sote-linjausten toiminnallinen kuvaus

Aluekunta päättää sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Se voi tuottaa palvelut itse, käyttää palvelutuottajana kuntia, yksityistä sektoria, kolmatta sektoria tai sopia palvelutuotannon järjestämisestä muun aluekunnan kanssa. Seurauksena integraatio ja yhteistyö muiden julkispohjaisesti tuotettujen palveluiden välillä toteutuu.

Hallituksen malliin verrattuna tämä muodostaa aidon taloudellisen kannusteen panostaa ennaltaehkäisyyn, sillä ennaltaehkäisyn tuottamat taloudelliset hyödyt koituvat oman alueen asukkaiden hyväksi. Hallituksen mallissa yksityiselle pilkotut palvelut särkevät integraation.

SDP:n keskeisenä tavoitteena on ihmisten mahdollisuus saada palvelut helposti ja laadukkaasti. Tavoitteina ovat myös toiminnan vaikuttavuus, tehokkuus, päällekkäisten toimintojen poistaminen ja kustannuskehityksen hillintä.

Palveluissa ihmisten vapaus valita palvelutuottajansa tapahtuu aluekunnan päättämien tuottajien välillä ja eri aluekuntien välillä. Sote-palveluiden kokonaisuutta järjestettäessä on huolehdittava, että esimerkiksi perhepalvelut tai päihdetyö järjestetään järkevinä, toiminnallisina kokonaisuuksina.

Valtion ohjaus sote-järjestämiseen

Kustannuksiltaan tehokkaan ja palvelutasoltaan laadukkaan palveluiden järjestämisen ja tuottamisen turvaamiseksi valtioneuvosto hyväksyy sosiaali- ja terveyspalveluiden suunnitelman osana julkisen talouden suunnitelmaa.

Aluekuntien on katettava mahdollinen alijäämä. Valtion talousarvioon varataan poikkeuksellisia tilanteita varten määräraha.

Rahoituksen järjestäminen

Sosiaali- ja terveyspalvelut rahoitetaan verovaroin, valtionosuuksin ja palvelumaksuin.

Demokratia

Päätöksenteko palveluiden järjestämisestä ja sen rahoittamisesta tapahtuu aluekuntatasolla. Päätöksentekoa varten valitaan aluekuntavaltuustot. Aluekuntiin perustetaan neuvottelukuntarakenne, jolla vahvistetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien osallisuutta. Lisäksi käytetään asiakasraateja ja tehdään tiivistä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa palveluiden kehittämiseksi.

sulje kommentit
Vesa Kautto -

Kun puhutaan aluekunnasta, tarkoitetaanko maakuntia vai jotain muita alueellisia ryhmittymiä. Jos tarkoitetaan muita kuin maakuntia, niiden koko ja muodostamistapa tulisi määritellä. Jos aluekunnasta tarkoittaa maakuntaa, phuttakoon maakunnasta.

Heikki Dahlbo -

Mitenkä yksityinen yhtiö voi toimia, jos sen toiminta ei ole kannattavaa?
Mistä tällaisia talousneroja oikein löytyy?

Veikko Wigren -

Jag förelslår att tredje sektorn ges företräde fram framför privata sektorn, som även skulle garnatera att inte skattepengarna delas ut till aktieägarna.Vi har bra erfarenhet från tredje sektorn i Karis.

Simo Järvinen, Pori -

Muistutan siitä ,että sote termin so osa tarkoittaa asian kalleinta ja ehkä tärkeintä osaa:sosiaalipalveluja.kun katsotaan stm ym käyttämää rahamäärää eläkkeisiin ja tulonsiirtoihin summa huikea ja se väestönosa suuri joille so palvelut suuntauvat.
Yksi esimerkki; yhden lapsen huostaanottokulut ovat n .100,000€/vuosi. Hän tarvitsee 6-8 erikoisammattilaisen apua seviytyäkseen perhe ym ongelmistaan.
Keskustelu ei voi pyöriä pelkästään valitusvirrellä kun ei pääse lääkäriin ,joka ei ole ihana,on väärän värinen tai kielinen.
Suomessa pääsee 100 varmasti hoitoon jos tosi tarve on.
Pekka kuusi totesi jo 1962 että Helsingissä lääkäri on 900 mtr n välein kuopion takana 19 km tai enemmän.
Mm terveyskioskit,liikkuvat hammashoito ,sos toimi yksiköt yms innovaatiot ovat tulevaisuuden lähipalvelupisteitä syrjäkylillä.

Raimo Korhonen -

Aluekuntamalli ei oikeastaan vastaa yhteenkään lähtökohtina esitetyistä ongelmista. Pahin epäkohta on kunnallinen rahoitus, se ei tasaa kuntalaisten eriarvoisuutta.

Raimo Korhonen -

Mallissa ei ole mitään, joka johtaisi tähän: samat palvelut eri paketissa. Ja itse asiassa pakettikin on melko lailla sama, vain nimilappuja muutetaan. Julkiseen perusterveydenhuoltoon tarvitaan lisää resursseja, ei säästöjä – ei pidä kritisoida kustannusten kasvua, ikävä vaan, että kunnilla ei ole siihen rahaa, ei nyt eikä tällä mallilla tulevaisuudessakaan.

Toive Tynjälä -

Mikä on kuntalainmukainen aluekunta. Kuka sen perustaa ?

Toive Tynjälä -

Mikä on kuntalainmukainen aluekunta. Kuka sen perustaa ?
Demadit ovat tässä oiken muotoisen tekstin; Pitää, ei pitäisi ?

Heikki LARMOLA -

Määritelkää tarkemmin, mikä on aluekunta. Onko se kunta, kuntaryhmä, maakunta vai mikä?

Pentti Mattila. Nurmijärven Demari -

Hallitus toimii enitenääniä saaneen puolueen peruskirjasäännön mukaan. Periaatteessa jokaisen eduskuntaan valitun edustaja on ymmärrettävä mahdollisuutensa vaikuttaa tilanteessa jossa porvarillinen paikkajako on vahvempi kuin palkasaajien paikkajako.
Luettuani SDP:n linjauksen, on se mielestäni oikean suuntainen.
Äänestyksen tuloksena kansa on muodostanut eduskuntaan valta-asetelman joka tukee suurpääomaa ja sen mukana ylikansalliset lääkäriyhtiöt, ja kaikki muiden alojen kaupan, kuin EU:n kautta kuntien yhtiöittäminen siirtää kuntataloutta yksityisille.
Näissä poliittisissa tilanteissa ei SDP voi toteuttaa Demokratiaa.

Heljä Harttunen -

Lähtökohtien ensimmäiseen kohtaan lisäisin helposti ja laadukkaasti kohtaan vielä edullisesti.Tarkoitus olisi tuloerojen lisääntyessä kaikille mahdollisuus palvelujen saamiseen.

sulje kommentit