Puoluekokous yhtyy aloitteen tavoitteisiin ennaltaehkäistä monipuolisesti lähisuhdeväkivaltaa sekä vahvistaa turvakotipalveluita ja uhrien auttamista.

Puoluekokous edellyttää, että hallitus turvaa ns. Istanbulin sopimuksen mukaisten valtakunnallisesti riittävien ja alueellisesti kattavien turvakotipalveluiden järjestämisen.


Puoluekokous yhtyy aloitteen tavoitteisiin ennaltaehkäistä monipuolisesti lähisuhdeväkivaltaa sekä vahvistaa turvakotipalveluita ja uhrien auttamista.

Puoluekokous edellyttää, että hallitus turvaa ns. Istanbulin sopimuksen mukaisten valtakunnallisesti riittävien turvakotipalveluiden järjestämisen.

Aloitteessa esitetään SDP:n toimivan lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi, uhrien auttamiseksi ja turvakotipalveluiden määrän lisäämiseksi.

SDP:n puoluekokoukselle tehtiin vuonna 2010 vastaavankaltainen aloite, johon puoluekokous yhtyi. Puoluekokous totesi, että turvakotipaikkojen määrän on saatava EU:n suositusten tasolle ja väkivallan vastaista työtä on tehtävä määrätietoisesti ja kokonaisvaltaisesti.

Hallitusohjelmatavoitteissamme esitimme, että turvakotipalveluiden järjestäminen tulee määritellä lailla ja maahan luodaan Euroopan neuvoston suositusten mukainen määrä turvakotipaikkoja kiinnittäen huomiota myös niiden alueellisen jakautumiseen.

Hallitusohjelmaan on myös kirjattu turvakotipaikkojen lisääminen ja alueellisesti nykyistä tasaisempi jakautuminen.

Hallitusohjelmaan on kirjattu useita väkivallan vastaisia linjauksia, mm. haavoittuviin ryhmiin, kuten vanhuksiin ja maahanmuuttajanaisiin, lapsiin tai vammaisiin kohdistuvan väkivallan parempi tunnistaminen sekä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäiseminen. Hallitusohjelmassa sitoudutaan myös jatkamaan vuonna 2010 julkaistun naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen tähtäävän ohjelman (2010-2015) toimeenpanoa.

Ohjelman tavoitteena on (1) puuttua väkivaltaan ennakoivasti vaikuttamalla asenteisiin, (2) ehkäistä väkivallan uusiutumista, (3) parantaa seksuaalisen väkivallan uhrien asemaa ja tukea, (4) kehittää keinoja tunnistaa ja puuttua haavoittuvassa asemassa olevien kokemaan väkivaltaan sekä (5) lisätä viranomaisten ja ammattilaisten osaamista väkivallan ehkäisyssä ja uhrin auttamisessa. Ohjelman toteuttaminen on käynnissä usealla eri hallinnonalalla usein eri hankkein.

Myös aloitteessa todetaan, että väkivallan vastaista työtä tulee tehdä koko yhteiskunnan laajuudelta, poikkihallinnollisesti ja monipuolisesti. Koko palvelujärjestelmän, niin sosiaali- ja terveyssektorin kuin poliisin ja oikeuslaitoksenkin, olisi toimittava kokonaisvaltaisesti ja kattavasti väkivallan uhrien auttamiseksi.

Esimerkiksi sisäministeriössä on juuri käynnistymässä yhteistyössä Poliisiammattikorkeakoulun ja järjestöjen kanssa kaksivuotinen hanke, jonka tavoitteena on vähentää naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa ja häirintää. Oikeusministeriössä on käynnistetty poikkihallinnollinen hanke rikoksen uhrien tukipalvelujen ja niiden edellyttämän rahoituksen varmistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön näkökulmasta keskeisiä ovat perheille suunnatut, työn ja perheen yhteensovittamista sekä kasvatusvastuuta tukevat, jokapäiväistä arkea tukevat perhepalvelut.

On myös toimittava siten, että väkivallan tekijät saavat tarvittavan avun, esim. päihde- ja mielenterveyspalveluihin satsaamalla. Myös alkoholilain kokonaisuudistuksessa on huomioitava päihteiden ja väkivallan välinen yhteys.

Poikkihallinnollisessa työssä on myös haasteita. 2000-luvulla tapahtuneisiin perhe- ja lapsisurmiin liittyneen sisäministeriön teettämän selvityksen mukaan lainsäädäntöä tulisi kehittää moniammatilliseen työskentelyyn (mm. poliisi, sosiaali- ja terveydenhuolto, järjestöt). Viranomaisten yhteistyö korostuu entisestään nykypäivän yhteiskunnassa voimavarojen vähentyessä ja ongelmien tiivistyessä.

Selvityksen mukaan välttämättömien toimenpiteiden lisäksi viranomaisten tulisi toimia oma-aloitteisesti ja tarjota perhettä tukevia toimenpiteitä, tehdä yhteistyötä ja välittää tietoa muille viranomaisille. Hyvin toimiva viranomaisyhteistyö palvelee asiakkaan tarpeita monipuolisesti eikä asiakkaan tarvitse itse hakeutua viranomaiselta toiselle saadakseen tarvitsemaansa apua.

Asiakas voi esimerkiksi väkivallan uhrina itse olla voimaton hakeutumaan kaikkiin tarvitsemiinsa palveluihin. Hänen kannaltaan onkin erittäin tärkeää, että sekä akuutissa että pitkäkestoisemmassa tilanteessa kyetään reagoimaan oikea-aikaisesti, reaaliaikaiseen oikeaan tietoon perustuen ja laaja-alaisesti eri viranomaisten toimintamahdollisuuksia käyttäen.

Puoluehallitus pitää tätä lähtökohtaa erittäin olennaisena. Palvelujärjestelmämme eetosta on muutettava toimimaan nimenomaan asiakkaan tarpeisiin vastaten. Järjestelmälähtöisestä ja sektorikohtaisesta palveluiden tarjoamisesta tulee siirtyä kohti asiakaslähtöisempää lähestymistapaa. Tätä näkökulmaa painotetaan sekä puolueen lapsiperheryhmän valmistelemassa ohjelmassa että sosiaalivakuutusjaoston valmistelemassa sosiaaliturvan kehittämislinjauksessa.

Ns. MARAK-mallin (moniammatillinen riskinarviointikokous) pilotointi käynnistyi Suomessa vuonna 2010 poikkihallinnollisella kokeilulla, jota on jatkettu maaliskuuhun 2014 asti. Hanketta ovat rahoittaneet STM, SM sekä OM ja koordinoinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Mallin tarkoituksena on auttaa vakavaa parisuhdeväkivaltaa kokeneita sekä väkivallan uhan alla eläviä henkilöitä moniammatillisen (esim. sosiaali- ja terveys-, opetustoimi, poliisi ja järjestöjä) työryhmän avulla. Tavoitteena on auttaa uhria, parantaa hänen turvallisuuttaan ja vähentää vakavia parisuhdeväkivaltatapauksia sekä niiden seurauksia. Työryhmä tekee uhrille tarjottavista palveluista toimenpidesuunnitelman, jota toimijat toteuttavat koordinoidusti. Mallia on ehdotettu vakinaistettavaksi ja vastuuministeriöksi nimettäisiin STM.

Myös hallituksen poikkihallinnollisen tasa-arvo-ohjelman loppukauden toimeenpanossa tullaan painottamaan mm. naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa. Siihen liittyen Suomen on tarkoitus tänä vuonna ratifioida Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseksi. Tämä ns. Istanbulin yleissopimus on ensimmäinen Euroopassa hyväksytty ja oikeudellisesti sitova sopimus naisen suojelemiseksi väkivallalta. Se hyväksyttiin vuonna 2011 Euroopan neuvostossa ja sen ratifiointi on käynnissä ulkoasiainministeriön johdolla.

Istanbulin sopimus velvoittaa mm. maksuttoman auttavan puhelinpalvelun järjestämiseen sekä helposti saavutettavien turvakotipaikkojen perustamiseen. Sopimuksessa viitataan Euroopan neuvoston suosituksen mukaiseen turvakotipaikkojen mitoitukseen, jossa suositellaan yhtä paikkaa 10 000 asukasta kohden. Tämän mukaan Suomessa tulisi olla n. 530 perhepaikkaa, kun niitä tällä hetkellä on vain noin 120.

Sopimuksen ratifiointi edellyttää sitoutumista sopimusmääräysten mukaiseen tavoitetasoon, mikä merkitsee Suomessa mm. turvakotipaikkojen lisäämistä.

Eduskunta on kiirehtinyt Istanbulin sopimuksen ratifiointia ja pitänyt sopimuksen mukaisten palveluiden valtakunnallistamista ja erityisesti turvakotipaikkojen lisäämistä välttämättömänä. Eduskunta on lisännyt 0,3 miljoonaa euroa vuoden 2014 budjettiin Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanon valmisteluun liittyviin tehtäviin sekä edellyttänyt, että sopimuksen edellyttämät voimavarat huomioidaan seuraavassa kehyspäätöksessä. STM on arvioinut, että sopimuksen toimeenpano edellyttää noin 40 milj. euron lisäpanostuksia.

Myös YK:n kidutuksen vastainen komitea on suosittelut, että naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi Suomi säätäisi lainsäädäntöä, jolla lisätään turvakoteja väkivallan uhreille ja myös ihmiskaupan uhreille. Vastaavasti YK:n ihmisoikeuskomitea on suositellut, että väkivallan uhreille tarjottavia palveluita ja turvakoteja lisättäisiin. Komitea on esittänyt huolensa myös puutteista ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa.

Hallituksen rakennepaketin (29.11.2013) linjauksen mukaisesti turvakodit siirtyvät valtion rahoitusvastuulle vuonna 2015. Asiaan liittyvä valmistelu on käynnissä.

Puoluehallitus pitää tärkeänä Istanbulin sopimuksen ratifiointia ja tarvittavien resurssien varaamista sopimuksen edellyttämiin tukipalveluihin.

Puoluehallitus korostaa laaja-alaista ja ennaltaehkäisyyn painottunutta työtä väkivallan ehkäisemiseksi.

76 Lähisuhdeväkivallan ehkäiseminen ja turvakotipalvelujen vahvistaminen

Hämeenlinnan Työväenyhdistys r.y:n aloite

Naisten ja miesten tasavertaisuus tunnustettiin maailmanlaajuisesti YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa vuonna 1948. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille sukupuoleen katsomatta. Ihmisoikeuksien ymmärtäminen niin, että ne ulottuvat perheen sisälle ja muuhun yksityisen elämän alueelle, on olennaista.

Perustuslaissa on turvattu jokaisen oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen sekä fyysiseen ja henkiseen turvallisuuteen. Ihmisten henkilökohtainen turvallisuus on pohja elämisen laadulle.

Suomessa tilastoidaan poliisin tietoon tullut väkivalta, mutta se kertoo vain osan totuudesta. Esimerkiksi vuonna 2009 ainoastaan 15 prosenttia vähintään lyönnin sisältäneistä tapauksista tuli poliisin tietoon.

Uhritutkimuksissa, kysytään ihmisiltä suoraan, ovatko he kokeneet väkivaltaa, kenen taholta ja millaisia väkivaltakokemukset ovat. Kansallisten uhritutkimusten mukaan naisten kokema perheväkivalta on pysynyt 2000-luvulla jokseenkin samalla tasolla. Naiset kokevat edelleen miehiä useammin perheväkivaltaa. Mutta perheväkivaltaa kokeneiden miesten osuus on noussut 2000-luvulla. Nousun taustalla on tutkijoiden mukaan se, että miehet kertovat aiempaa avoimemmin perheväkivaltakokemuksistaan.

Perheväkivaltaa vuonna 2007 oli kokenut naisista 1,7 prosenttia ja miehistä 0,7 prosenttia. Fyysistä perheväkivaltaa kokeneiden osuudet olivat pienempiä: naisista sen kohteeksi oli joutunut 0,9 prosenttia ja miehistä 0,4 prosenttia. Miesuhritutkimuksen mukaan miesten ja naisten kokema parisuhdeväkivalta ei ole samanlaista. Naiset joutuvat selvästi miehiä useammin entisen kumppaninsa väkivallanteon uhriksi.

Naiset ovat kokeneet miehiä useampia väkivallan tapahtumakertoja. Naisten kohtaama parisuhdeväkivalta oli myös seurauksiltaan vakavampaa. Naisille aiheutui siitä yli kaksi kertaa useammin fyysisiä vammoja kuin miehille ja yli kolme kertaa enemmän psyykkisiä seurauksia. Parisuhteissa tapahtuneista väkivaltatilanteista noin 85 prosenttia kohdistuu naisiin.

Vuoden 2005 Naisuhritutkimus kertoo, että vähintään kerran parisuhteen aikana nykyisen avio- tai avomiehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi oli joutunut 20 prosenttia naisista.

Suomalaisista 18-74 -vuotiaista naisista viidesosaa on ainakin kerran elämänsä aikana pakotettu tai yritetty pakottaa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Yli puolissa tapauksissa seksuaalinen väkivalta on jonkun tutun, naisen lähipiiriin kuuluvan miehen tekemää. Samoin sukupuolinen häirintä oli lisääntynyt. Nämä molemmat kokemukset koskettavat etenkin nuoria naisia.

Väkivallan vastaista työtä tulee tehdä koko yhteiskunnan laajuudelta, poikkihallinnollisesti ja monipuolisesti. Ennaltaehkäisevää toimintaa ovat niin asenteisiin vaikuttava tiedotus ja kasvatus kuin perheille suunnatut neuvonta-, neuvola- ja kotipalvelut.

On satsattava päihde- ja mielenterveyspalveluihin, sillä suuri osa väkivallasta tapahtuu päihteiden vaikutuksen alaisena. Palvelujärjestelmän, sosiaali- ja terveyssektorin kuin poliisin, olisi toimittava kokonaisvaltaisesti ja kattavasti, jotta väkivallan uhrit saisivat tarvittavan avun.

Myös maahanmuuttajien ja monikulttuuristen perheiden erityistarpeet on huomioitava palveluissa. Turvakotijärjestelmän toimivuus on erittäin tärkeä osa lähisuhde- ja perheväkivaltakonfliktien uhreille tarjottavan avun palvelutarjonnassa. Sen tulisi tarjota suojaa niin mies- kuin naisuhrille yksin sekä heidän lapsilleen. Myös vammaisten asiakkaiden erityistarpeet ja esteettömyys tulee huomioida.

Turvakotijärjestelmä on valtakunnallistettava. Nyt perhe- ja lähiväkivallan uhrit ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä päin Suomea he asuvat ja mikä on kotikunnan taloudellinen tilanne.

Vuonna 2009 Suomessa arvioitiin olevan turvakotipaikkoja 125, mikä on 0,24 paikkaa 10 000 asukasta kohti. Euroopan neuvoston suositusten mukaan 10 000 asukasta kohden tulisi olla yksi turvakodin perhepaikka. Maassamme tarvittaisiin noin 530 turvakodin perhepaikkaa.

Turvakotipaikkojen määrää on nostettava asteittain nykyisestä 125 paikasta 530 paikkaan. Suomessa turvakotipaikkojen määrä on aivan liian alhainen. Sijoitumme eurooppalaisessa vertailussa alle puolen välin. Lisäksi turvakotipalvelujen tarjonta on alueellisesti epätasaisesti jakaantunut, Itä- ja Pohjois-Suomessa palvelutarjonta on vähäistä.

Suomessa ei ole tällä hetkellä lainsäädäntöä, mikä koskisi lähisuhde- ja perheväkivallan uhreille tarjottavien turvakotipalvelujen järjestämistä. Nyt käynnissä oleva trendi, jossa kunnat siirtävät turvakotipalveluja pelkiksi seiniksi on huolestuttava. Väkivallan uhri voi olla neljän seinän sisällä suojassa fyysiseltä väkivallalta, mutta toipuminen ja ehjän tulevaisuuden rakentaminen vaatii kokonaisvaltaista tukea.

Suomessa suhtaudutaan juhlapuhetasolla lähisuhdeväkivaltaan tuomitsevasti, mutta käytännön teot ovat vähäisiä. Ohjelmia valmistellaan, mutta niiden rahoitus ja toimeenpano takkuaa. Kyse ei loppujen lopuksi ole rahasta. Väkivallan jäljet maksavat paljon enemmän kuin ennaltaehkäisy ja uhrien apu.

Hämeenlinnan Työväenyhdistys r.y. esittää, että

SDP edistää kaikissa toimissaan edistää lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyä, turvakotipalveluita ja uhrien apujärjestelmän vahvistamista; kunnissa ja valtakunnanpolitiikassa. Edellytämme kiireellisesti sosiaalihuoltolain uudistusta, joka turvaa riittävät valtakunnallisesti kattavat turvakotipalvelut ja jälkihoidon.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 108

  • Tammikuu 2017

    Istanbulin sopimuksen ratifiointi hyväksyttiin SDP:n hallituskaudella keväällä 2015 ja sopimus tuli Suomessa voimaan 1.8.2015. Sopimus sisältää määräykset naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisemisestä ja poistamisesta, väkivallan uhrien suojelemisesta sekä väkivallan tekijöiden saattamisesta edesvastuuseen teoistaan.  Sopimuksen toimeenpanoa varten varatutut resurssit ovat tarpeeseen nähden niukat. Siksi eduskunta hyväksyi myös lausumia, joilla pyritään turvaamaan toimeenpano jatkossa mm. siten, että turvakotiverkosto rakennetaan asteittain Euroopan neuvoston suosituksessa tarkoitetulle tasolle, ja tähän varataan riittävät, vuosittain nousevat määrärahat. Lisäksi kiinnitettiin huomiota siihen, että erityispalveluiden osalta ryhdytään kiireellisesti toimiin, toimivat palveluketjut turvataan ja matalan kynnyksen tukipalvelut varmistetaan. Eduskunta edellytti myös, että kansalaisjärjestöjen työ yleissopimuksen toimialalla turvataan riittävillä resursseilla.

     

    Turvakotien rahoitus siirrettiin valtion vastuulle vuoden 2015 alusta. Myös tässä yhteydessä edellytimme, että toimintaan osoitetaan riittävä rahoitus. Kevään 2015 ensimmäisessä lisätalousarviossa turvakotitoiminnan menoihin varattiinkin 3,5 miljoonan euron lisärahoitus, jotta resurssit saatiin Istanbulin sopimuksen ratifioinnin mahdollistavalle tasolle.

     

    Oppositiossa olemme edelleen pitäneet asiaa esillä aktiivisesti eri foorumeilla. Vuoden 2016 vaihtoehtobudjetissa esitimme 2,8 miljoonan euron lisärahoitusta niin turvakotipaikkojen lisäämiseen kuin Istanbulin sopimukseen liittyvän ympärivuorokautisen maksuttoman auttavan puhelimen kustannuksiin. Vuoden 2017 vaihtoehtobudjetissa esitimme turvakotipaikkojen rahoitukseen 4 miljoonan euron lisäystä.