Puoluekokous toteaa, että SDP:n perhepoliittinen ohjelma on hyväksytty edellisessä, vuoden 2014 puoluekokouksessa. Aloite ei anna aihetta ohjelman päivittämiseen.


Puoluekokous toteaa, että SDP:n perhepoliittinen ohjelma on hyväksytty edellisessä, vuoden 2014 puoluekokouksessa. Aloite ei anna aihetta ohjelman päivittämiseen.

Aloitteessa esitetään, että lasten hankkiminen olisi palautettava henkilökohtaiseksi asiaksi. Perhesuunnittelu on kuitenkin mahdollistanut ehkäisyneuvonnan, -valistuksen, seksuaaliterveyspalveluiden, nykyaikaisten ehkäisyvälineiden ja hedelmöityshoitojen avulla sen, että yksilöillä ja pareilla on nykyään aiempaa parempi mahdollisuus päättää itse lastensa lukumäärästä ja syntymien ajankohdasta.

Suomessa on kansainvälisesti vertaillen kattavat perhepoliittiset etuudet ja perhepalvelut, mutta samalla lapsettomuus on yleisintä pienituloisimmilla naisilla ja miehillä. Pienituloisuuden ja lapsettomuuden yhteyttä tulisi selvittää tarkemmin, sillä hyvinvointivaltion on vaikea vastata ongelmiin jonka kaikkia syitä ja selittäviä tekijöitä ei tunneta.

Se, että Suomessa syntyy hyvin vähän ei-toivottuja lapsia, kuuluu kuitenkin hyvinvointivaltion sekä seksuaalivalistuksemme ja -terveytemme suuriin saavutuksiin. On totta, että samalla myös moni toivottu lapsi jää syntymättä. Tähän haasteeseen vastaaminen edellyttää paitsi tutkimustietoa lapsettomuudesta ja lasten hankinnan lykkäämisestä, myös esityksessä peräänkuulutettua avointa keskustelua.

Samalla kun syntyvyys on laskenut, ovat myös suomalaisten lapsilukua koskevat ihanteet olleet laskussa. 2010-luvun syntyvyyttä koskevissa kyselyissä aiempaa useampi ei halunnut lapsia lainkaan, ja harvempi halusi kolmea tai useampaa lasta (Väestöliitto). Suomalaisten henkilökohtaiset toiveet pienemmästä lapsilukumäärästä ovat toteutuneet, vaikka samalla osa suomalaisista jää tahtomattaan lapsettomaksi tai lapsilukumäärä jää toivottua pienemmäksi.

Lapsettomuus ei ole yhteiskunnallinen ongelma silloin kun se on toivottua. Ongelmana voidaan kuitenkin pitää sitä, että toivotun ja toteutuneen lapsiluvun välillä on suuri ero. Kuten aloitteessa todetaan, on syntyvyyden laskun taustalla usein taloudellinen epävarmuus, joka jo itsessään on riski hyvinvoinnille.

Aloitteessa esitetään valtiovallan ja kuntien pitkän aikavälin perhesuunnittelua. Tällä suunnittelulla tulisi ennen kaikkea tähdätä asumiskustannusten laskuun ja työllisyyden kasvuun. Samalla työn ja perheen, sekä opiskelun ja perheen yhteensovittamista tulee helpottaa nykyisestä.

Raskaudenkeskeytysten määrä on Suomessa ollut nykyisen lainsäädännön aikana (vuodesta 1970 alkaen) suurimmillaan 1970-luvulla, jolloin keskeytyksiä tehtiin 18 tuhatta hedelmällisessä iässä olevaa naista kohden. Nykyisin keskeytyksiä tehdään suunnilleen yhdeksän tuhatta hedelmällisyysiässä olevaa naista kohden. Absoluuttiset raskaudenkeskeytysmäärät ovat myös puolittuneet 1970-luvulta.

Valtakunnallisella ohjauksella on kuitenkin mahdollista saada nykyisiä aborttilukuja alemmaksi. Virallisia tilastoja maksuttoman ehkäisyn tarjoajista ei Kuntaliiton mukaan ole, mutta ilmaisen ehkäisyn nuorille ovat tarjonneet ainakin Rauma, Forssa, Tervola ja Vantaa. Käytännöt vaihtelevat kunnittain. Esimerkiksi Raumalla kokemukset ovat olleet hyviä, ja aborttien määrä kaupungissa on puolittunut. Jos aborttien määrää halutaan pienentää nykyisestä, on ilmaista ehkäisyä tarjottava mahdollisimman laajasti.

75 Perhepolitiikka eettisesti ja demografisesti kestävälle kannalle; Suomalaisten omien perheellistymistavoitteiden edistäminen

Karhulan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry

Eurooppa ikääntyy

Suomen ja Euroopan väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee. Vuonna 2014 Italiassa, Saksassa ja Japanissa viidennes väestöstä on yli 65-vuotiaita. Vuonna 2020 Suomen ohella 14 muuta valtiota kuuluu näiden vanhusvaltioiden ryhmään. Syynä väestön ikärakenteen rajuun muutokseen on alhainen syntyvyys, joka on Suomessa vuodesta 1970 lähtien alittanut väestön uusiutumisrajan, joka on 2,1 lasta/nainen. Myös muualla Euroopassa tilanne on kriittinen. Vuonna 2009 EU 27:n syntyvyyden keskiarvo oli 1,59. Vuosina 2002-2011 hedelmällisyys lisääntyi EU:ssa 8% ja vuonna 2010 saavutettiin taso 1,6, mutta jo seuraavana vuonna hedelmällisyys jälleen väheni 2%. (Taulukko 1. Hedelmällisyys ja elävänä syntyneet lapset 1960-2012 EU 28 ha eräät muut valtiot / Eurostat, live  births per woman)

Taulukko 1. Hedelmällisyys; elävänä syntyneet lapset / nainen 1960 – 2012, EU 28 ja eräät muut valtiot

(Eurostat, live births per woman)

Kuva 1. Väestöllinen huoltosuhde EU-maissa 2003 ja 2030, Lapsia (0-14) ja vanhuksia (yli 65) 100 työikäistä kohti (Lähde: Eurostat, New Cronos)

 

EU:n Työ- ja elinolojen tutkimuslaitoksen (European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions) mukaan yli 80-vuotiaiden osuus EU:n väestöstä kohoaa 12 %:iin vuoteen 2050 mennessä. OECD:n arvion mukaan hoitohenkilökunnan tarve 2 tai 3-kertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Huoltosuhde heikkenee alhaisen syntyvyyden vallitessa oleellisesti seuraavien vuosikymmenten kuluessa kaikissa EU-maissa. (Kuva 1.) Huoltosuhteen loputon heikkeneminen murtaa lopulta yksityisen ja julkisen talouden ja asettaa hyvinvointiyhteiskunnille kestämättömän haasteen. OECD:n mukaan ikääntymisen vuoksi julkisten talouden tasapaino on jo nyt vaarassa. Kestävän talouden ja elinvoimaisen yhteiskunnan yksi ehdoton edellytys on terve ikärakenne.

 

Tutkimus suomalaisten 18-40 vuotiaiden lasten hankintaan liittyvistä motiiveista

Suomalaisten perhepoliittisia motiiveja on tutkittu vähän. Kyamk:n empiirinen tutkimus (https://publications.theseus.fi/handle/10024/97857) vuonna 2015 lasten hankinnan motiiveista kohdistui

  1. Perhearvoihin ja niiden vaikutuksiin syntyvyyteen
  2. Työllisyyden, sosioekonomisen aseman, tulojen ja työmarkkina-aseman vaikutuksiin syntyvyyteen
  3. Sosiaalipolitiikan ja palvelujärjestelmän toimintaan ja niiden vaikutukseen syntyvyyteen
  4. Yleiseen tiedonvälityksen ja asenneilmapiiriin vaikutukseen syntyvyyteen.

Tutkimusta varten TNS-gallup suoritti koko maan väestöön suhteutetun edustavan 1200 henkilön otannan 18-40 vuotiaista suomalaisista, joille suoritettiin puhelinkysely. Jos vastaajaa ei tavoitettu tai hän kieltäytyi, haettiin uusi vastaaja em. periaatteita noudattaen, kunnes 1200 haastattelun raja saavutettiin.  Aineistossa on naisia 60% ja miehiä 40%, koska naisten vaikutusta lasten hankintaa koskevassa päätöksissä ennakoitiin miehiä suuremmaksi. Aineistoa on suorien jakaumien lisäksi mallinnettu regressiopuulla, logistisella regressioanalyysillä sekä multinominaalisella mallilla. Aineistoon sovellettiin myös ryhmittelyanalyysiä luokitteluasteikollisista muuttujista. Uusi menetelmä mahdollisti useiden taustamuuttujien samanaikaisen tarkastelun.

 

Suomalaiset ovat perhekeskeisiä

Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat hyvin perhekeskeisiä. Lapset ovat heille elämän keskeinen päämäärä. Lapset myös parantavat elämän laatua ja lasten ollessa pieniä heistä huolehtiminen koetaan palkkatyötä tärkeämmäksi. Lapsettomuus ei ole suomalaisille väline tärkeämpien asioiden saavuttamiselle ja suomalaiset arvioivat myös täyttävänsä vanhemmuuden vaatimukset. Lapset eivät pääsääntöisesti ole taloudellinen rasite tai vaikeuta urakehitystä. Näistä tekijöistä huolimatta lapsettomien aikuisten määrä kasvaa, synnyttäjien keski-ikä kohoaa ja syntyvyys alenee.

Kuvio 2. Suomalaisten suhtautuminen lapsia käsitteleviin väittämiin

(Pekkola Juhani & Lehtonen Olli; Lasten hankintaan liittyvät motiivit ja rakenteet 18-40-vuotiaiden suomalaisten keskuudessa 2015, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Sarja A, Nro 65, Kotka 2015.)

 

Ihanteellinen lapsiluku

18-40 vuotiaiden suomalaisten ihanteellinen lapsiluku vuonna 2015 on 2,44 lasta, mutta vuonna 2014 syntyvyys oli vain 1,7 lasta/nainen. Vuonna 2015 syntyvyys alitti 1,70. Toivottu lapsiluku on siten yli 1,4-kertainen toteutuvaan verrattuna. Vaikka yleinen etu vaatisi toimia, joilla voitaisiin lähestyä kansalaisten toivomaa lapsilukua, ei kansallinen, EU:n ikä- tai muukaan politiikka ole pyrkinyt syntyvyyden kohottamiseen. Hallinto, tutkimuslaitokset ja järjestöt viipyvät katteettomalla mukavuusalueella, vaikka demografiset vääristymät kasvavat.  Avoin keskustelu puuttuu.

Asenteet työpaikoilla eivät ole perhe- tai lapsivastaisia. Työn kielteiset vaikutukset syntyvyyteen ovat epäsuorat ja ilmenevät talouteen ja asumiseen liittyvinä haasteina, joiden täyttämisessä palkkatyö ja siihen pyrkiminen opiskelun keinoin siirtävät nuorempien ikäluokkien lasten hankintaa ja vähentävät lopullista toteutuvaa lapsilukua. Iän karttuessa henkilökohtaiset perheeseen liittyvät tavoitteet lisääntyvästi syrjäyttävät talouden ja työn vaatimukset ja lasten hankinnan merkitys kohoaa.

Sosiaalipolitiikka tukee syntyvyyttä mm. tulonsiirroin, palveluin ja pehmentämällä työelämän kuormitusta, mutta tämä ei riitä taloudellisten-, työhön liittyvien ja elämäntavan kielteisten vaikutusten kompensointiin. Työn, talouden ja opiskeluiden paineissa lapsen hankintaa siirretään, synnyttäjien keski-ikä kohoaa ja lapsiluku laskee. Opiskelijoilla ja pienituloisilla on työssä käyviä kansalaisia enemmän talouteen, työhön ja uraan liittyviä esteitä lasten hankkimiselle. Työn ja perhe-elämän ohella opiskelun parempaa yhteensovittamista on tuettava opintojen perheystävällisellä organisoinnilla ja sosiaalipolitiikalla.

Taulukko 2. Ryhmien suhtautuminen lasten hankintaan ja ihanteelliseen lapsilukuun.

 

Kuntatyyppien välillä on merkittäviä eroja tavoitellussa lapsiluvussa, perhearvoissa ja lasten hankintaa säätelevissä rakenteissa. Alhaisin ihanteellinen lapsiluku on pääkaupunkiseudulla. Talouden ja työn paineet ovat suurimmat ja lapsi koettiin rajoitteena useammin pääkaupunkiseudulla sekä kaupunkimaisissa kunnissa. Maaseutumaisten kuntien asukkaat ovat kaupunkilaisia perhekeskeisimpiä, mutta nuoren väestön vähentyminen heikentää niiden elinvoimaisuutta.

Taulukko 3. Asuinkunnan kuntaluokitus ja aikomus hankkia lapsia (Khi2 31,941, p-arvo <0,001, ikä vakioitu Khi2 27,440, p-arvo <0,001).

 

Lasten lukumäärään, synnytysten ajankohtaan ja abortteihin vaikuttavia tekijöitä

Lasten hankinnan motiiveina ovat voimakkaat perhettä ja lapsen merkitytä korostavat arvot eli perheorientoitunut elämäntapa. Lasten lukumäärää, synnytysten ajankohtaa ja abortteja säätelevät talouteen, työhön ja asumiseen, sosiaalipolitiikkaan, ympäristön odotuksiin ja asenneilmapiiriin, omaan ja puolison kypsyyteen, tavoitteisiin sekä ympäristön uhkakuviin liittyvät tekijät. Niiden pääasiallinen rakenne on kaikissa tapauksissa yhdenmukainen. Vaikka suomalaisen oma tahto on yksittäisenä tekijänä selkeä, sen selitysaste lasten hankinnassa on merkittävästi rakenteellisia tekijöitä vähäisempi.

 

Syntyvyys on tahtomisen asia

Meillä on kaikki eettinen ja yhteiskunnallinen syy tukea perheiden omia tavoitteita lapsilukunsa osalta. On myös mahdollista auttaa perheitä saavuttamaan omat tavoitteensa, jotka ovat lisäksi yleisen edun mukaisia. Suomen ja EU:n ”kärkihankkeeksi” on asetettava syntyvyyden nosto lähelle kansalaisten toivomaa tasoa. On pyrittävä siihen, että lasten hankkiminen voidaan palauttaa toteutuvaksi henkilökohtaiseksi asiaksi. Esim. arvokas kotityö on kansantalouden kirjanpidossa tehtävä näkyväksi ja lasten hoito kotona on saatettava täysien eläke-etuuksien piiriin. Toimen on ryhdyttävä heti, sillä riittävä syntyvyys voi vasta muutaman vuosikymmenen kuluessa ratkaista huoltosuhteen romahtamisen tuottamia ongelmia.

Karhulan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry esittää, että

SDP ottaa sosiaali- ja perhepoliittisiin tavoitteisiinsa seuraavat asiat:

  1. Lasten hankkimista on politiikassa pidetty henkilökohtaisena asiana. Kuitenkin rakenteelliset tekijät ylittävät yksilölliset tavoitteet ja estävät henkilökohtaisen tavoitteen toteuttamisen mm. lasten lukumäärän ja synnytysten ajankohdan osalta. Eri politiikkatoimilla on vaikutettava siihen, että lasten hankkiminen voidaan palauttaa toteutuvaksi henkilökohtaiseksi asiaksi.
  1. Ikä- ja perhe- sekä seksuaaliterveyspolitiikan tavoitteeksi on asetettava kansalaisten tavoittelema syntyvyys, joka on nykyistä korkeampi. Tämä on sekä henkilökohtainen että kansallinen etu, sillä lapset parantavat elämän laatua ja suomalaisten tavoittelema lasten ihanneluku ylittää väestön uusiutumiskynnyksen.
  1. Lasten synnyttämistä biologisesti suotuisassa iässä on tuettava vähentämällä syntyvyyttä rajoittavien tekijöiden kuten työn, talouden, asumisen ja opiskelun paineita erityisesti 20 –30 -vuotiaiden aikuisten osalta.
  1. Kotona tehtävä työ, mukaan luettuna lastenhoitotyö, on määriteltävä kansantalouden tilinpidossa todelliseen arvoonsa. Kotona tehtävä lastenhoitotyö on saatettava eläkkeeseen oikeutetuksi työksi.
  1. Syyt siihen, että 17 % 18–40-vuotiaista suomalaisista katsoo vanhemmuuden vaatimukset itselleen liian korkeiksi on selvitettävä. Sosiaali- ja perhepolitiikan on erityisin toimin tuettava vanhemmuutta ja lapsiperheitä.
  1. Hallinnon, terveydenhuollon, järjestöjen ja tutkimuksen piirissä vallitseva tyytyväisyys syntyvyyteen ja seksuaali- ja lisääntymisterveyteen on perusteetonta. Syntyvyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä koskevaa avointa julkista keskustelua on lisättävä.
  1. Valtiovallan ja kuntien tulee perhe- ja sosiaalipolitiikassa siirtyä sellaiseen pitkän aikavälin suunnitteluun, joka pyrkii ylisukupolvisesti kestävän yhteiskunnan rakentamiseen.
  1. Perhe- ja lapsimyönteistä informaatiota on jaettava nuorille aikuisille. Tämän informaation tulee pohjautua lapsiperheiden kokemuksiin, sillä väärät uskomukset lasten hankintaan liittyvistä tekijöistä ovat yleisiä erityisesti nuorien keskuudessa. Myös miehet on huomioitava informaatiota jaettaessa.
  1. Opiskelijat ovat ryhmä, joka on suurimpien henkilökohtaisten ja sosiaalisten haasteiden kohteena. Opiskelun ja perhe-elämän parempaa yhteensovittamista on tuettava opintojen nykyistä perheystävällisemmällä organisoinnilla ja yleisellä sosiaalipolitiikalla.
  1. Asuinpaikka pääkaupunkiseudulla tai kaupunkimaisessa kunnassa voi asettaa taloudellisia haasteita lasten hankinnassa. Kuntien, maakuntahallintojen ja valtiovallan on suunnittelussaan pyrittävä poistamaan erityisiä syntyvyyden esteitä mm. asumisen ja asumiskustannusten osalta.

11. Aborttia harkitsevien naisten ja perheiden mahdollisuutta keskustella asiasta terveydenhuollon ammattilaisten kanssa sekä mahdollisuutta lapsen adoptointiin abortin sijasta on parannettava.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 156