Puoluekokous päättää, että infrastruktuurin osalta tulee ensin linjata selvästi, miltä osin infrastruktuurin tulee olla suorassa julkisessa omistuksessa.


Puoluekokous päättää, että aloitteen mallia arvioidaan jatkossa yhtenä rahoitusmallina julkisen infrastruktuurin osalta.

Aloitteen perusteluissa kuvataan asiantuntevasti perusinfrastruktuurin rahoituksen haasteita ja omistajuutta. Mm. omistajapolitiikan keinoin on tärkeää varmistaa, että strategisesti tärkeillä aloilla kuten energian ja sähkön perusinfrastruktuurissa, esim. kantaverkoissa, valtiolla on vahva omistajuus. SDP on ollut mm. Kataisen hallituksen hallitusohjelmaneuvotteluissa aloitteellinen pohdittaessa erityisen Infra Oy:n perustamisen edellytyksiä, rakennetta ja rahoitusta. Suomen tulisi hyödyntää myös Euroopan strategisten investointien ESIR-rahaston mahdollisuuksia mm. infran rakentamisessa.

Infrastruktuurin rakentaminen ja korjaus ovat yksi julkisen talouden haasteista, johon täytyy löytää vaihtoehtoisia toimintamalleja. Aloitteessa esitetty kansallisyhtiörahasto voisi olla eräs näistä malleista. Yhtiön omistuspohja ei kuitenkaan ratkaise yrityksen toimintaa tai kulttuuria, yhtiön päättäviä elimiä ovat yhtiökokous ja yhtiön hallitus. Keskitetyn omistajayhtiömallin haasteeksi voi muodostua sen hallitseminen ja riittävä asiantuntijuus läpi omistusketjun, varsinkin jos moni omistuksista on luonteeltaan luonnollisia monopoleja tai siihen verrattavia eri infran toimialoilta. Sijoitusinstrumenttina yhtiö voisi tarjota tasaisen, matalan riskin tuoton sijoittajilleen. Arvioitavaksi jää miten haluttu kohde julkisen infran rahasto olisi, kun siihen liitetään tavoitteita kohtuullisesta tuotosta.

25 Kansalaisrahasto suomalaisen infrastruktuurin aktiiviseksi omistajaksi

Tölö Unga Socialister ry

Yhteiskunnan perusinfrastruktuurin, kuten sähkö- ja dataverkkojen, omistuksesta on tullut viime vuosina varsin houkutteleva sijoituskohde mm. kansainvälisille omistajille. Esimeriksi sähköverkkoyhtiö Carunan ja Elenian pääomistajina toimii ulkomaisia eläkerahastoja sekä vähemmistöomistajana suomalaisia työeläkeyhtiöitä. Ulkomaiset eläkerahastot ovat tuoneet mukanaan sijoitusten manageroinnin, suomalaiset eläkeyhtiöt ovat passiivisia sijoittajia.

Perusinfraan liittyvät sijoitukset ovat luonteeltaan verrattain matalariskisiä ja tuotoltaan tasaisia. Esimerkiksi sähköverkkoliiketoiminnan osalta korkein sallittu tuotto sekä vaatimukset esimerkiksi toimitusvarmuuden osalta ovat reguloituja valtion toimesta koska verkon omistaja on luonnollisen monopolin asemassa.

Ulkomaisten sijoittajien lisäksi perusinfran omistajana toimii usein myös valtio sekä kunnat, jotka hallinnoivat omistuksiaan omistamiensa yhtiöiden kautta.

Kunnat sekä julkisen sektorin omistamat yhtiöt ovat hyvinkin erilaisia, mutta niillä on tällä usein todellisia omistajaongelmia: nykyomistajat (erityisesti kunnat) eivät kykene pääomittamaan yhtiöitä riittävästi, jolloin niiden tulee rahoittaa toimintansa liian suurelta osin asiakkailta tulevalla tulorahoituksella – sähköverkkoyhtiöiden tapauksessa korkeampien sähkölaskujen avulla. Jotta kunnat voisivat myydä omistuksiaan uusille omistajille, ostajan pitäisi olla yhteiskunnallisesti hyväksytty taho, joka ymmärtää kohtuullisen tuoton merkityksen sekä maksaa veronsa Suomeen.

Mistä tarvittavat pääomat omistusmuutokseen?

Tavallisilta suomalaisilta on puuttunut mahdollisuus tehdä sijoituksia suoraan kotimaiseen infrastruktuuriin. Suomalaiset makuuttavat pankkitileillään jopa 80 mrd. euron pääomia erittäin pienellä tuotolla.

Valtio ei ole aiemmin osallistunut yksityisten pääomien ohjaamiseen infrastruktuurin rahoittamiseen tai ollut sitä mahdollistamassa. Infrastruktuurirahoituksesta puhuttaessa pääoman puute ei ole ongelma, vaan keinot, joilla rahoitus ratkaistaan. Suomalaisten tyypillisiä sijoitusvälineitä ovat pankkitalletukset sekä sijoitusrahastot.

Miten siis yhdistää infraomistus, kansalaisten pankkitilit, kansalaisten sijoituskäyttäytyminen sekä yhteiskunnallinen omistajuus?

Uusi ankkuriomistaja

Vastaus on Kansalaisrahasto, joka muodostuu perustettavasta Kansalaisrahasto-osakeyhtiöstä sekä sen lanseeraamasta kohtuutuottoisesta ja kohtuukuluilla hoidettavasta rahastosta.

Kansalaisrahasto-osakeyhtiön osakepääomaksi tarvitaan noin 1 – 2 M€. Sen osakkeenomistajien tulee olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä tahoja.  Perustettava Kansalaisrahasto-osakeyhtiö lanseeraisi infrarahaston, jonka rahasto-osuuksia kansalaiset voisivat ostaa. Rahasto voidaan kasvattaa tarvittaessa usean miljardin kokoiseksi rahasto-osuuksilla.

Rahasto ostaisi nykyisiltä omistajilta matalan riskin infrayhtiöitä ja toimisi niissä pitkäaikaisena ankkuriomistajana, jolloin rahasto-osuuksien omistajat saavat tuoton omistamiensa yhtiöiden tuotoista. Tuotto muodostuisi yhtiöiden normaalista toiminnasta sekä toimialajärjestelyistä.

Kaikki osapuolet maksaisivat pohjaratkaisussa veronsa Suomeen. Rahasto voisi myös ottaa halpakorkoista lainaa esimerkiksi Euroopan Investointipankilta ja nostaa halvalla lainarahalla rahasto-osuuksille maksettavaa tuottoa. Suomen osakeyhtiölain mukaista omistajan valtaa omistetuissa yhtiöissä käyttäisi Kansalaisrahasto-osakeyhtiö. Näin yhtiöiden omistus pysyisi vakaasti lähellä suomalaista yhteiskuntaa niin kauan kuin Kansalaisrahasto-osakeyhtiön osakkeenomistajat ovat osa suomalaista yhteiskuntaa. Rahasto-osuuksien omistajien vaihdokset eivät muuta infrayhtiöiden omistuspohjaa.

Kansalaisrahasto on toteutettavissa nykyisen lainsäädännön puitteissa eikä se toimintansa puolesta myöskään kuulu minkään nykyisen yhteiskunnallisen toimijan tontille.

Kansalaisrahasto-osakeyhtiöstä itsestään tulisi osa suomalaista infrastruktuuria; omistus säilyisi Suomessa, kuten myös verot ja tuotot, vaikka pääomia tulisi myös ulkomailta rahastosijoituksina.

Tölö Unga Socialister ry esittää, että

Kansalaisrahasto-osakeyhtiön perustaminen otetaan SDP:n elinkeinopoliittiselle agendalle ja rahaston perustaminen otetaan yhdeksi puolueen hallitusohjelmatavoitteeksi.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 53

Uusimaa pk-ryhmä
Uusimaa

Puoluekokous päättää, että infrastruktuurin osalta tulee ensin linjata selvästi, miltä osin infrastruktuurin tulee olla suorassa julkisessa omistuksessa.