Sama kuin puoluehallituksen esitys.


Puoluekokous yhtyy aloitteen näkemykseen, jonka mukaan talouden eri sektorien roolit ja merkitys tulee huomioida talouspolitiikan toteutuksessa.

Aloitteessa esitetään valtion ja kotitalouden keskinäisen rinnastamisen lopettamista sekä tietoisuuden lisäämistä talouden eri sektoreiden toiminnasta ja vuorovaikutuksesta.

Vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeinen aika on ollut kaikille OECD-maille haastavaa. Kriisistä seurannut yksityisen sektorin investointilama ja pankkikriisi ovat johtaneet julkisten talouksien velkaantumisen voimakkaaseen lisääntymiseen. Vaikka velkaantumisen kovin kasvuvaihe on ohi, tulevat suhdannevaihtelut tullaan ottamaan vastaan selvästi aiempia vuosia korkeammilla velkatasoilla.

Talouspolitiikassa on pyrittävä kokonaisuuteen, jossa lisävelkaantumisen katkaisu yhdistetään talouden kasvupotentiaalin parantamiseen ja mahdollisuuksien mukaan myös kysynnän tukemiseen. Kokonaiskysynnän osalta merkittävä rooli on kuitenkin maailmantalouden vetureilla kuten USA:lla ja Kiinalla. Ratkaiseva tekijä valtiontalouden tervehdyttämisen kannalta on se, kuinka hyvin esim. suomalainen teollisuussektori pystyy hyödyntämään maailmanmarkkinoiden kysyntää.

21 Valtiota ja kotitaloutta ei pidä rinnastaa

Globaalisosialidemokraatit GSD ry:n aloite

Kyse on talouden eri sektoreista. Voimme ajatella, että taloudessa on vain kaksi sektoria, julkinen ja yksityinen. Jos julkisella sektorilla on alijäämä, on yksityisellä sektorilla ylijäämä. Tämä on kirjanpitoidentiteetti ja ainoa looginen mahdollisuus. Vastaavasti jos julkisella sektorilla on ylijäämä, on yksityinen sektori alijäämäinen.

Talous on kuitenkin havainnollistavaa jakaa useampaan sektoriin. Kotitaloudet muodostavat yhdessä yritysten kanssa kotimaisen yksityisen sektorin. Kotimaisen yksityisen sekä julkisen sektorin lisäksi taloudessamme on myös ulkoinen sektori, eli ulkomaiden rahoitusasema suhteessa Suomeen. Ulkoisen sektorin tilannetta kuvataan vaihtotaseen kautta. Jos vaihtotase on ylijäämäinen, ulkoinen sektori on alijäämäinen, koska ulkomailta siirtyy enemmän rahavirtoja Suomeen kuin Suomesta ulkomaille.

Näiden kolmen sektorin – julkisen, kotimaisen yksityisen sekä ulkoisen – vuoden aikana maksamien ja saamien rahasummien yhteenlaskettu summa on aina tasan nolla. Kyse on edelleen kirjanpitoidentiteetistä, ei mielipiteestä tai teoriasta.

Tarkastelemalla sektoritaseita näemme, että julkisen sektorin budjettialijäämät synnyttävät nettovarallisuutta yksityiselle sektorille. Vain tilanteessa, jossa vaihtotaseemme on todella reilusti ylijäämäinen eli ulkoinen sektori alijäämäinen, voivat sekä julkinen sektori että kotimainen yksityinen sektori myös kerryttää ylijäämiä. Suomen vaihtotase on tällä hetkellä alijäämäinen, mikä tarkoittaa että hallituksen pyrkimys pienentää budjettivajettaan tarkoittaa vääjäämättä kotimaisen yksityisen sektorin nettovarallisuuden pienentymistä. Pyrkimykset pienentää budjettivajetta ovat johtaneet siihen, että kotitaloudet ovat velkaantuneet joka vuonna vuosina 2010-2012.

On aivan normaalia, että valtiolla on velkaa ja että se kerryttää sopivia budjettialijäämiä pitääkseen yllä taloudellista toimeliaisuutta. Toisin kuin kotitaloudet, valtiot eivät käytännössä koskaan maksa kaikkia velkojaan pois. Tilastollisten vuosikirjojen mukaan Suomella on ollut velkaa joka vuosi ainakin vuodesta 1879 asti.

Yksityinen sektori on kuitenkin paljon herkempi velkaantumiselle, ja jossain vaiheessa se leikkaa rahankäyttöään parantaakseen tasettaan. Tämä ajaa talouden taantumaan. Historiallisesti valtion budjettiylijäämät eri maissa ovatkin lähes aina edeltäneet talouskriisin syntymistä. Näin oli myös Suomessa ennen 1990-luvun lamaa.

Riittävän suurien budjettivajeiden kerryttäminen johtaa talouden kasvuun ja työllisyystilanteen paranemiseen, mikä taas ennen pitkää pienentää budjettivajetta verotulojen kasvaessa ja sosiaalimenojen pienentyessä. Pyrkimykset pienentää valtion budjettivajetta taas heikentävät taloutta, pahentavat työllisyystilannetta ja johtavat kotimaisen yksityisen sektorin velkaantumiseen. Talouden taantuminen taas johtaa budjettivajeen kasvamiseen, eli vyönkiristyspolitiikka toimii itseään vastaan.

Globaalisosialidemokraatit GSD ry esittää, että

Valtion ja kotitalouden rinnastaminen lopetetaan. Talouspoliittisen päätöksenteon ja keskustelun pohjaksi otetaan ymmärrys talouden eri sektoreista ja niiden vuorovaikutussuhteista.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 38

  • Tammikuu 2017

    SDP on omassa poliittisessa työssään näkyvästi painottanut oikeudenmukaista tulonjakoa ja tätä kautta kotitalouksien taloudellisen aseman parantamista sekä näin ollen myös niiden velkaantumiskehityksen hillitsemistä.

     

    Julkisen sektorin investoinnit työllisyyteen tai ihmisten hyvinvointiin ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ovat kannatettavia ja taloudellisesti järkeviä, vaikka ne lisäisivätkin hetkellisesti julkisen sektorin alijäämiä.