Puoluekokous yhtyy aloitteeseen.


Puoluekokous yhtyy aloitteeseen.

Aloitteessa esitetään, että SDP asettuu johtoon suuntalinjojen vetämisessä sille, miten valtion ja uskonnollisten ja tunnustuksellisten yhteisöjen suhteet tullaan tulevaisuuden muuttuvassa Suomessa järjestämään.

Aloitteessa nostetaan esiin se muutos, joka kristinuskon ja luterilaisen kirkon asemassa yhteiskunnassa on tapahtunut ja tapahtumassa johtuen toisaalta uskonnon roolin muutoksesta yhteiskunnassa ja toisaalta monikulttuurisuuden kautta tulleesta vähemmistöuskontojen määrän ja uskonnollisten vähemmistöjen koon merkittävästä kasvusta.

Puoluehallitus pitää tarpeellisena muistuttaa, että Suomessa myös ortodoksisella kirkolla on paljolti luterilaista kirkkoa vastaava lainsäädännössä tunnustettu asema, vaikka sen rooli käytännössä on jäänyt pienemmäksi johtuen selvästi suppeammasta jäsenmäärästä.

Puoluehallitus toteaa, että luterilaisella kirkolla on Suomessa nykyään tiettyjä yhteiskunnallisia tehtäviä ja näistä seuraava verotusoikeus, mikä kiistatta asettaa sen jossain määrin muista kirkoista ja uskontokunnista poikkeavaan asemaan. Vastaavasti kirkko on toiminut myös puhtaasti uskonharjoitukseen liittyvän roolin ulkopuolella yhteiskunnallisena toimijana, joka on osallistunut laajempaan arvokeskusteluun ja myös pyrkinyt ja osin kyennytkin uudistumaan yhteiskunnan ja sen arvojen kehityksen mukana.

Puoluekokous vuonna 2012 päätti kirkon ja valtion erottamista vaatineen puoluekokousaloitteen pohjalta, että kirkon ja valtion suhteessa laaditaan perusteellinen selvitys. Tämä selvitys luovutettiin puoluevaltuustolle 30.11.2013. Selvityksessä selvitystyöryhmä oli kartoittanut kirkon ja valtion suhteen historiallista perspektiiviä, nykytilaa, SDP:n aikaisempia linjauksia sekä kirkon ja valtion eroa koskevia vaatimuksia.

Puoluehallitus katsoo, että yhä moniuskontoisempi, moniarvoisempi ja maallistuneempi yhteiskunta luo painetta valtion ja luterilaisen kirkon suhteelle. Kyseessä on arvokeskustelu, johon puolueen pitää aktiivisesti osallistua. SDP:llä on kaikki syyt olla tässä keskustelussa enemmin suunnannäyttäjänä kuin perässähiihtäjänä. Luterilaisen kirkon rooli lisäksi myös uskontojen rooli yleisesti yhteiskunnassa on muuttunut ja muuttumassa. On perusteltua aktiivisesti tarkastella myös sitä, mikä on ylipäätään valtion ja lainsäädännön suhde uskontoihin ja niiden harjoittamiseen.

149 Valtion ja kirkon suhde harkintaan

Yhteiskuntapoliittinen sos.-dem. yhdistys ry

Valtion ja kirkon suhde on aika ottaa puolueen piirissä laajaan keskusteluun, harkintaan ja tulevaisuuden suuntalinjojen viitoittamiseen. Perusteluina tälle esitämme seuraavaa.

  1. Suomalaisten arvoissa ja moraalikäsityksissä on tapahtunut johdonmukainen siirtymä kirkon kannoista kohti sallivampia näkemyksiä. Muutos tulee edelleen jatkumaan. Sen suunta näkyy selkeästi ikäryhmittäisessä tarkastelussa.
  1. Suomalaisten uskominen kristillisiin uskomuksiin on pudonnut ja edelleen putoamassa. (Lähde: Haastettu kirkko. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja. 2012, ss. 44-45)
  1. Suomalaiset ovat eroamassa kirkon jäsenyydestä kymmenin tuhansin. Uskonnottomista on muodostumassa merkittävä vähemmistö, muutaman vuosikymmenen kuluessa mahdollisesti enemmistö.
  1. Maahanmuuton myötä uskonnollinen kenttä Suomessa on moninaistumassa ja luterilaisen kirkon erityinen valtiokirkkoasema joutumassa kasvavien paineiden kohteeksi.
  1. Ihmisoikeudet ja uskonnonvapaus ovat viime vuosien aikana korostuneet. Yhdenvertaisuuden toteutuminen uskonnollisten ja katsomuksellisten ihmisten ja yhteisöjen kesken on noussut painokkaasti esille. Käytännön elämässä yhdenvertaisuus toteutuu lainsäädäntöä hitaammin, mutta etenee vääjäämättä mm. tuomioistuinratkaisujen myötä.
  1. Kirkon johdon piirissä on nämä muutokset ja tulevaisuuden näkymät pantu merkille. Sen omassa piirissä on virinnyt pohdinta kirkon valtiosuhteen ”edellytyksistä ja uudistuspaineista”.

Kun kirkko on katsonut aiheelliseksi ryhtyä pohtimaan omaa valtiosuhdettaan, on myös — samojen tulevaisuuden trendien edessä — valtion perusteltua pohtia omaa suhdettaan kirkkoon, tai oikeammin koko uskonnollisten ja katsomuksellisten yhteisöjen laajenevaan kirjoon. Ja siihen mitä valtion on tarpeen pohtia, on myös poliittisten puolueiden viisasta paneutua.

Yhteiskuntapoliittinen sos.-dem. yhdistys ry esittää, että

SDP asettuu johtoon suuntalinjojen vetämisessä sille, miten valtion ja uskonnollisten ja tunnustuksellisten yhteisöjen suhteet tullaan tulevaisuuden muuttuvassa Suomessa järjestämään.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 280