Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen, mutta kannattaa sitä, että uskonnollisesta yhdyskunnasta eroamisen tulisi olla mahdollista itsenäisesti 16-vuotiaana.


Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen.

Aloitteessa esitetään, että SDP pyrkii muuttamaan uskonnonvapauslakia siten, että uskonnollisiin yhdyskuntiin voi kuulua vasta 18 vuotta täytettyään.

Vuoden 2010 puoluekokous linjasi, että ikärajaa uskonnollisesta yhdistyksestä eroamiselle ala-ikäisenä ilman huoltajan suostumusta lasketaan 16 vuoteen.

Uskonnonvapauslain mukaan henkilö voi erota uskonnollisesta yhdyskunnasta ilmoittamalla eroamisesta maistraatille. Uskonnonvapauslain 4 §:n nojalla maistraatin on lähetettävä uskonnollisesta yhdyskunnasta eronneelle vahvistus eroamisesta. Lain mukaan alle 18-vuotiaan eroamisilmoitus uskonnollisesta yhdyskunnasta edellyttää huoltajien suostumuksen.

Lapsi ei kuulu automaattisesti samaan yhdyskuntaan vanhempiensa kanssa, vaan lapsen liittyminen yhdyskuntaan perustuu huoltajien erilliseen tahdonilmaisuun. Aiemmin lapsi seurasi äitiään, nyt näin ei enää automaattisesti tapahdu. Poikkeuksena tähän on alle 1-vuotias, jonka äiti voi yksinkin liittää johonkin uskontokuntaan, jos vauva ei kuulu eikä ole kuulunut vielä mihinkään uskontokuntaan. Kaksitoistavuotias lapsi voidaan liittää tai ilmoittaa eronneeksi vain hänen omalla kirjallisella suostumuksellaan. 15 vuotta täyttänyt lapsi voi huoltajan kirjallisella suostumuksella liittyä tai erota uskonnollisesta yhdyskunnasta. 18 vuotta täyttänyt saa päättää uskonnollisesta asemastaan itsenäisesti.

Kansainvälisen oikeuden ja mm. lasten oikeuksien sopimuksen nojalla alle 18-vuotiaalla lapsella on oikeus osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi lapsella on oikeus liittyä yhdistyksiin. Liittymisoikeuteen mielletään yleisesti kuuluvan myös negatiivinen oikeus, eli oikeus halutessaan erota yhdistyksestä. Toistaiseksi uskonnollisista yhdistyksistä eroamista rajoittaa alaikäisen lapsen vanhempien mielipide.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan oikeutta koulutukseen koskevassa 2 artiklassa määrätään, että hoitaessaan kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 6/1976) 13 artiklan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempien ja tarvittaessa laillisten holhoojien vapautta turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän omien vakaumustensa mukainen.

Tämän mukaisesti eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut, että uskonnonvapaus on kansalaisen iästä riippumaton, mutta käytännössä nuorten alaikäisten kohdalla tätä vapautta ei käytä yksilö itse vaan hänen vanhempansa tai holhoojansa.

Nykytilan muuttaminen aloitteen vaatimalla tavalla merkitsisi samalla voimakasta puuttumista lapsen vanhempien oikeuteen kasvattaa lapsiaan omien vakaumustensa mukaisesti. Yhteiskunnan tehtävänä on tukea vanhempia lasten kasvatuksessa, eikä lähtökohtaisesti tehdä päätöksiä vanhempien puolesta. Kuten puoluekokous on jo aiemmin linjannut, uskonnollisesta yhdyskunnasta eroamisen pitäisi kuitenkin olla mahdollista jo 16-vuotiaana.

141 Lasten liittäminen uskonnollisten yhdyskuntien jäseniksi on lopetettava

Viitasaaren Demarit ry:n jäsen Sonja Kekkosen, Jyväskylän Työväenyhdistys ry:n jäsen Salla Pehkosen ja Muuramen Työväenyhdistys r.y:n jäsen Jani Kokon aloite

YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tämä sopimus on tehty turvaamaan lapsen erityisiä tarpeita ja etua. Sopimus koskee jokaista alle 18-vuotiasta. Tällä hetkellä lasten uskonnonvapaus ei Suomessa kuitenkaan toteudu.

Valtaosa Suomessa syntyvistä lapsista kastetaan edelleen jonkun uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi. Vuonna 2012 evankelis-luterilaiseen kirkkoon kastettujen lasten osuus kaikista syntyneistä oli koko maassa 75,3 prosenttia, kun vuonna 2000 osuus oli 88,7 prosenttia.  Kirkkoon kastettavien osuus on 1990-luvulta alkaen ollut selkeästi laskusuunnassa, erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kastettiin vuonna 2012 enää 49,5 prosenttia kaikista syntyneistä. Vuoden 2012 lopussa suomalaisista 76,4 % kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon.

Valtaosa suomalaisista kuuluu kirkkoon, koska vanhemmat päättävät lasten puolesta eikä monikaan tule ajatelleeksi asiaa aikuisuudessa. Tämän valinnan tekemisellä ei ole kiire eikä ole perusteita sille, miksi vanhemmat saisivat tämän valinnan lapsen puolesta tehdä. Erityisen ongelmallista on, että vasta 18-vuotias on vapaa eroamaan uskonnollisesta yhdyskunnasta ilman vanhempien suostumusta. On ristiriitaista, että 16-vuotiaat ovat äänioikeutettuja kirkollisvaaleissa, mutta eivät saa päättää kyseiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta tai siitä eroamisesta.

Uskonnonvapauslaissa on merkittävä epäkohta, että lapsen äidillä on oikeus liittää alle 1-vuotias lapsi tämän isältä kysymättä uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi. Tällaista vastaavaa oikeutta ei lapsen isällä ole eikä edes mahdollisuutta kieltää lapsen liittämistä mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, tai oikeutta vaikuttaa siihen, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan lapsi liitetään. Vuonna 2003 uskonnonvapauslakia muutettiin siten, että lapsen uskonnoksi ei enää automaattisesti tullut äidin uskonto. Mutta edelleen äideillä on etuoikeus päättää alle 1-vuotiaan uskonnollisesta asemasta. Molemmilla vanhemmilla täytyy olla tasavertaiset oikeudet päättää lapseen liittyvistä asioista. Tämän kysymyksen kohdalla laki asettaa äidit ja isät eriarvoiseen asemaan. Meidän sosialidemokraattien on oltava rohkeasti etulinjassa edistämässä tasa-arvoista vanhemmuutta. Äitien aseman korostaminen on lainsäädännössämme vanhanaikainen jäänne, josta on päästävä eroon.

Suomessa on luovuttava kokonaan lasten liittämisestä uskonnollisiin yhdyskuntiin. Uskonto ja poliittinen kanta ovat syvästi henkilökohtaiseen vakaumukseen liittyviä asioita eikä kenelläkään pidä olla oikeutta päättää niistä jonkun toisen puolesta; ei edes vanhemmilla lastensa puolesta. Alle 18-vuotiaat ovat lain edessä lapsia, joten on selkeää rajata niin, että vasta 18-vuotias voi liittyä sekä uskonnollisiin yhdyskuntiin että poliittisiin puolueisiin. Eikä kenelläkään tule olla oikeutta tehdä tällaisia valintoja toisen ihmisen puolesta.

Viitasaaren Demarit ry:n jäsen Sonja Kekkonen, Jyväskylän Työväenyhdistys ry:n jäsen Salla Pehkonen ja Muuramen Työväenyhdistys r.y:n jäsen Jani Kokko esittävät, että

puoluekokous velvoittaa puolueen tuomaan voimakkaasti yhteiskunnallisen keskustelun agendalle lasten perustavanlaatuisen oikeuden olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan ja sitouttaa SDP:n kansanedustajat edistämään uskonnonvapauslain muuttamista siten, että uskonnollisiin yhdyskuntiin voi kuulua vasta 18 vuotta täytettyään.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 192

  • Tammikuu 2017

    Eduskunta on osana lakipakettia eräiksi avioliittolain muutoksen edellyttämiksi lainmuutoksiksi (HE 65/2015) hyväksynyt uskonnonvapauslain (453/2003) 3 §:n muutoksen, jonka perusteella lapsen kuulumisesta uskonnolliseen yhdyskuntaan päättävät hänen huoltajansa yhdessä, eikä äiti voi yksin ilman toisen huoltajan hyväksyntää liittää lasta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Muuten asia ei ole edennyt.