Sama kuin puoluehallituksen esitys.


Puoluekokous yhtyy aloitteen henkeen. Puoluekokous katsoo kuitenkin, että vain turvaamalla riittävä asuntorakentaminen voidaan turvata myös nuorten asunnonsaamismahdollisuudet.

Aloitteessa ehdotetaan nuorisotakuun laajentamista koskemaan myös asumista.

Asuminen on yksi perusoikeuksista. Asuminen on tärkeä osa kaikkien ihmisten arkea ja sen hallintaa. Jokainen tarvitsee katon päänsä päälle, kodin. Asunto on syrjäytymisen ehkäisyn kannalta keskeinen asia. Perustuslain 19 §:n mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää ihmisten asunnonsaamista. Perustuslaki ei kuitenkaan takaa ihmisille asunnonsaamista.

Vaikka Suomessa on määrätietoisesti jo 1980-luvulta lähtien tehty työtä asunnottomuuden vähentämiseksi, asunnottomuus on edelleen ongelma Suomessa. Viimeisimpien tilastojen mukaan vuoden 2012 lopussa oli 7 850 yksinäistä asunnotonta ja 450 asunnotonta perhettä. Pitkäaikaisasunnottomia asunnottomista on hieman yli 1 000 henkilöä. Yli puolet Suomen asunnottomista on helsinkiläisiä. Joka neljäs asunnoton koko maassa ja Helsingissä on alle 25-vuotias. Tilastot perustuvat ARA:n kunnille tekemään asuntomarkkinakyselyyn.

Hallitusohjelmassa on linjattu, että hallituksen tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoden 2015 loppuun mennessä. Hallituskaudella jatketaan viime hallituskaudella aloitettua pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa (PAAVO). Ohjelman tavoitteena on, että vuosien 2012–2015 aikana Suomeen rakennetaan 1 250 uutta asunnottomille tarkoitettua asuntoa, lisätään asumisneuvojien määrää, tarjotaan asunnottomille päihde- ja mielenterveyspalveluja sekä turvataan vuokra-asuntojen tarjonta. PAAVO-ohjelman toimenpiteiden ansiosta esimerkiksi Kuopio ja Joensuu ovat saaneet jo poistettua pitkäaikaisasunnottomuuden.

PAAVO-ohjelman yhtenä tavoitteena on nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisy. Ohjelman yhtenä alaprojektina Nuorisoasuntoliitto ry koordinoi nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhanketta.

Paras tapa edistää kaikkien ihmisten asunnonsaamista on rakennuttaa riittävästi asuntoja, erityisesti kohtuuhintaisimpia vuokra-asuntoja, joista esimerkiksi Helsingin seudulla ja muissa kasvukeskuksissa on eniten pulaa. Esimerkiksi Helsingin seudulla vuonna 2012 ARA-asuntoa jonotti yli 40 000 kotitaloutta.

Asukkaiden valinta valtion tuella rakennettuihin vuokra-asuntoihin perustuu sosiaaliseen tarkoituksenmukaisuuteen ja taloudelliseen tarpeeseen. Näitä arvioidaan asunnonhakijan asunnontarpeen, varallisuuden ja tulojen perusteella. Valtion tuella rakennettujen asuntojen asukasvalintojen ohjausta ja yhdenmukaista käytäntöä varten Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus on laatinut Asukasvalintaoppaan. Asukasvalinnassa etusijalle on asetettava asunnottomat ja muut kiireellisimmässä asunnontarpeessa olevat, vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijaruokakunnat. Kaikkein kiireellisimmässä asunnontarpeessa voidaan pitää esimerkiksi hakijaa, joka on asunnoton tai vastaavassa tilanteessa oleva. Muihin kuin valtion tuella rakennettuihin asuntoihin on puolestaan vapaa asukasvalinta, eli vuokranantaja voi ottaa asukkaaksi halutessaan kenet tahansa.

Vaikka syrjäytymisen ennaltaehkäisy onkin tärkeää, edellä kuvattuihin asukasvalintakriteereihin sopii huonosti ajatus siitä, että yhdelle ikäryhmälle annettaisiin etuoikeus asunnonsaamiseen. Tämä muuttaisi koko asukasvalinnan perusteet toisenlaisiksi eikä palvelisi asuntoa hakevien kokonaisuutta valtion tukemassa asuntotuotannossa. Lisäksi muihin kuin valtion tuella rakennettujen vuokra-asuntojen asukasvalintaan ei voitaisi vaikuttaa.

Tonttikustannus muodostaa keskimäärin noin neljänneksen osuuden kohtuuhintaisen asumisen kustannuksista. Kunnat vastaavat kaavoituksesta, jolla mahdollistetaan täydennys- ja uusien asuntoalueiden rakentaminen. Kun kaavoitus ja kunnan oma aktiivinen maapolitiikka toimivat kunnolla, on kunnissa riittävästi kaavoitettua maata rakentamiseen. Tämä puolestaan auttaa pitämään maan hinnan kohtuullisena.

Hallituksen marraskuussa 2013 hyväksymässä rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanossa edellytetään monin eri keinoin kuntien tehostavan kaavoitustaan, etenkin metropolialueella. Ohjelman mukaan kuntien tulee edistää kaavoitusta tiivistämällä jo rakennettuja alueita, lisätä rakennusten korkeutta erityisesti lähellä keskustaa ja rakentamalla alueille, joiden sijainti on hyvä. Edelleen ohjelmassa todetaan, että valtio arvioi infrastruktuuri- ja palveluinvestointejaan kuntien kaavoituksen tulosten perusteella ja edellyttää, että kunnissa on käyttöön otettavissa jatkuvasti vähintään noin viiden vuoden asuntotuotantotavoitetta vastaava tonttivaranto.

127 Asuminen osaksi nuorisotakuuta

Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n aloite

Joka neljäs asunnoton on alle 25-vuotias. ARAn selvityksen (2013) mukaan nuorten asunnottomien määrä on vuodessa lähes kaksinkertaistunut – heitä on jo 2 050. Yli 60 % asunnottomista asuu pääkaupunkiseudulla. Asumisen ongelmaan on tartuttava samalla, kun ratkaistaan nuorten opinto- ja työelämän jatkuvuuden ongelmaa, sillä ilman kotia ei muukaan yhteiskunnallinen toimiminen pitkään onnistu. Jos nuorisotakuu ei huomioi asumista, ei se ole kestävä väline nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen.

Yhteiskunnan tehtävä on tasoittaa asuntomarkkinoiden aaltoliikettä, eikä nuorten asumisen turvaaminen onnistu ilman kunnan asuntopoliittista ohjausta. Nuorten asumisen turvaamiseksi ja nuoren työvoiman houkuttelemiseksi kuntiin on syytä rakentaa pieniä, kohtuullisen hintaisia asuntoja, joiden vuokrahinta ei muodostu liian korkeaksi. Kunnilta tarvitaan siksi aktiivista kaavoitus- ja maapolitiikkaa. Kasvualueille on varattava riittävästi ARA-hintaisia tontteja valtion tukemaan vuokra-asuntotuotantoon. Kasvualueiden ulkopuolella taas on huolehdittava vuokra-asuntokannan rakenteen kehittämisestä paremmin kysyntää vastaavaksi.

Nuorten tarpeita on selvitettävä jo asuntojen kaavoituksen, rakentamisen ja kunnostamisen vaiheessa, jotta asunnot vastaavat todelliseen tarpeeseen niin hinnaltaan kuin muiltakin ominaisuuksiltaan. On mietittävä uusia ratkaisuja kohtuuhintaisten asuntojen saamiseksi markkinoille esimerkiksi kunnostamalla asumiskuntoon tyhjillään olevia tiloja ja luomalla aivan uusia kaavoitusratkaisuja tai asumisen muotoja. Asumisen investointitukien ja asumisen tukien ajanmukaisuutta on myös tarkastettava.

Sosialidemokraattiset Nuoret ry esittää, että

Asuminen on otettava mukaan nuorisotakuuseen. Valtion on huolehdittava kuntien rakentamisen tukemisesta. Kuntien on otettava aktiivinen ote kaavoitus- ja maapolitiikasta ja varattava riittävästi ARA-hintaisia tontteja vuokra-asuntotuotantoon. On kehitettävä uusia toimintamalleja nuorten asumisen varmistamiseksi.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 171

  • Tammikuu 2017

    SDP:n hallitusvastuun 2011–2015 aikana tehtiin lukuisia toimia, joilla pyrittiin lisäämään kohtuuhintaista asuntotuotantoa.  MM. ARA-asuntojen omavastuukorko puolitettiin ja lopulta laskettiin 2015 loppuun saakka otettavissa lainoissa 1 prosenttiin. Pääkaupunkiseudulla alennettujen omavastuukorkojen lisäksi asunnoille maksettiin 10 000 euron suuruinen käynnistysavustus hallitusohjelman mukaisesti. Lisäksi toteutettiin lukuisia tuki- ja avustustoimia, joilla asumisen kalleutta on suitsittu. Oma-vastuukoron alennus 1 prosenttiin ulotettiin myös opiskelija- ja nuorisoasuntoihin. Ministeri Viitanen selvitytti lisäksi 2015 keväällä nuorisoasunnottomuuden ehkäisemiseen tarvittavat keinot. Nuorisotakuuseen liittyvät nk. Ohjaamo-neuvontapisteet saavat pilottikunnissa (Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere) asuntoasioihin keskittyvät koordinaattorit OKM:n avustuksen turvin.

     

    Juha Sipilän hallitusohjelman liitteestä löytyy kirjaus, jonka mukaan on tarkoitus poistaa investointituki opiskelija- ja nuorisoasunnoilta. Se heikentäisi näiden asuntojen rakentamista. Ainakin vuoden 2016 budjetin osalta päätös peruttiin ja investointituki opiskelija- ja nuorisoasunnoilla säilyy toistaiseksi.

     

    Yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista kuuluu: asuntotuotantoa lisätään. SDP:n eduskuntaryhmä on katsonut, että Sipilän hallituksen politiikan tarkoituksena on toistaiseksi ollut markkinaehtoisen tuotannon edistäminen valtion tuella. Tästä kertoo valmistelussa oleva nk. 10 vuoden välimalli, jossa kohteet olisivat vain lyhytaikaisesti kohtuuhintaisessa vuokra-asuntokäytössä. SDP katsoo, että markkinaehtoisen vuokra-asuntokannan tukeminen valtion rahalla tulee pitkällä aikavälillä kalliiksi mm. nousevien asuntotukikustannusten vuoksi. Valtion tukemaa tuotantoa ns. pitkän korkotuen asuntotuotantoa tulisi kehittää houkuttelevammaksi rakentajille.

     

    Lisäksi Sipilän hallitus ei ole jatkanut omavastuukoron alentamista vuoden 2015 jälkeen. Omavastuukorko palautui 1.1.2016 lukien 3,4 prosenttiin aiemmasta 1 prosentista. Ehtojen heikkeneminen tulee laskemaan valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon määrää ja nostamaan vuokratasoa. SDP esitti vaihtoehdossaan, että korkotukilainojen omavastuukorko oli pidettävä 1 %:ssa vuonna 2016 ja edelleen esitti samaa vuodelle 2017.

     

    SDP on esittänyt vaihtoehtobudjeteissaan vuosille 2016 ja 2017 lukuisia muitakin toimia, joilla kohtuuhintaista asuntotuotantoa tulisi lisätä.  http://www.sdp.fi/fi/reilumpi-vaihtoehto. SDP:n ympäristövaliokuntaryhmä totesi vuoden 2016 talousarvioon liittyvässä eriävässä mielipiteessä, että erityisryhmien investointiavustusten määrä on jatkossakin oltava viime kauden kehysten tasolla eli vähintään 140 miljoonaa euroa.