Puoluekokous hyväksyy aloitteen tavoitteet merimetsokannan seuraamisesta ja tarvittaessa rajoittamisesta ja toteaa, että nykyinen sääntely mahdollistaa merimetsojen metsästyksen luvanvaraisesti. Poikkeuslupakäytäntöä tulee kuitenkin tehdä joustavammaksi silloin, kun linnuista aiheutuu haittaa. Haittana on huomioitava myös luonnon likaantuminen ja tuhoutuminen kalavesille koituvien vahinkojen rinnalla. Merimetsotyöryhmän esitykset tulee saattaa nopeasti voimaan ja tarkkailla niiden vaikuttavuutta.


Beslutsförslag

Partikongressen konstaterar att den nuvarande regleringen möjliggör en tillståndspliktig jakt på skarvar då fåglarna orsakar skada. Skarvarbetsgruppens förslag bör sättas i kraft snarast möjligt och förslagens effekt bör följas upp. För tillfället finns det inte ett behov av att ändra regleringen, men situationen bör följas upp. 

Puoluekokous toteaa, että nykyinen sääntely mahdollistaa merimetsojen metsästyksen luvanvaraisesti silloin, kun linnuista aiheutuu haittaa. Merimetsotyöryhmän esitykset tulee saattaa nopeasti voimaan ja tarkkailla niiden vaikuttavuutta.  Sääntelyä ei ole tarpeen tällä hetkellä muuttaa, mutta tilannetta täytyy tarkkailla.

Partistyrelsens utlåtande

Skarven har undersökts mycket sedan 1996 då den häckade i Finland för första gången på minst 100 år. Antalet skarvar som häckar i Finland har ökat kraftigt sedan dess. Storleken på den häckande skarvstammen har ökat från tio par till totalt 16 007 par under 1996–2009. Enligt senaste uppgifter häckade det år 2013 totalt 18 500 skarvpar i Finland, dvs. 37 000 skarvar. De skador som skarvarna orsakar för människan är lokala och relativt små. Dessutom förekommer de i samband med häckningen. Jakten på skarv som jaktbart vilt är därmed inte någon lösning på problemet som rör sig om häckningstiden.

Skarven är en art som skyddas genom rådets fågeldirektiv (79/409/EEC). Den är också fredad enligt naturskyddslagen. Det är förbjudet att döda eller fånga fåglarna, förstöra deras bon eller skada dem på annat sätt. Enligt artikel 9 i fågeldirektivet kan varje medlemsstat ändå bevilja tillstånd till olika åtgärder som siktar på att begränsa skarvstommen. I Finland är det NTM-centralerna som sköter tillståndsförvaltningen, och av de ansökningar som skickats till NTM-centralerna har cirka 80 procent godkänts. Tillståndsansökningar har avslagits endast när man inte kunnat specificera den skada som skarven orsakat.

Den av miljöministeriet tillsatta skarvarbetsgruppen lämnade sin rapport om olika lösningar på skarvproblematiken i april 2016. Gruppen hade i uppdrag att bl.a. kartlägga de metoder för att förebygga skarvskador som har använts i Östersjöområdet och bedöma om de lämpar sig för finländska förhållanden samt att ge förslag till hur skarvproblemen kunde minskas på ett hållbart sätt. Arbetsgruppen hörde ett brett urval experter samt företrädare för fiskerinäringen, lokalbefolkningarna och andra aktörer.  I arbetsgruppen fanns representanter för fiskeri-, jakt- och skyddsorganisationer samt bl.a. Sastmola kommun. Arbetsgruppens beslutsförslag var enhälligt.

Arbetsgruppen föreslår bland annat att man inrättar regionala samarbetsgrupper för att öka växelverkan och informationsutbytet mellan dem som berörs av skarvskadorna (bl.a. sommarboende, övriga ortsbor samt fiskare) och myndigheterna, organisationerna, forskarna och kommunerna.

Dispensförfarandena bör alltså göras mer flexibla. Myndigheternas anvisningar om dispens bör förnyas omedelbart på så sätt att man för att påvisa allvarlig skada på fiskevatten i allt större utsträckning också ska utgå från allmänna forskningsdata om skarvarnas matvanor. Även olägenheter för fritidsboende och människors hälsa och behovet av att skydda hotade fiskbestånd borde godtas som grunder för dispens, i synnerhet om det visar sig att skarvarna håller på att sprida sig också till de inre vattendragen

Att fördriva stora skarvkolonier är motiverat när de befinner sig i omedelbar närhet av bosättning, i en grund vik där vattnet inte rör sig eller när de slår sig ner i närheten av en viktig lekplats för fiskarna. Också de skarvar som befinner sig i närheten av yrkesfiskarnas fångstredskap kan fördrivas.

 

Merimetsoa on tutkittu erittäin paljon vuodesta 1996, jolloin se pesi Suomessa ensi kertaa vähintään sadan vuoden tauon jälkeen. Suomessa pesivien merimetsojen määrä on vuodesta 1996 lähtien kasvanut voimakkaasti. Merimetson pesimäkannan koko kasvoi 10 parista 16 007 pariin vuosina 1996-2009. Viimeisimmän tiedon mukaan vuonna 2013 maassamme pesi 18 500 merimetsoparia, eli 37 000 merimetsoa. Merimetsojen aiheuttamat haitat ihmisille ovat paikallisia ja verrattain pieniä ja rajoittuvat pesimäaikaan. Merimetson metsästys riistalajina ei näin toisi siis ratkaisua ongelmaan joka keskittyy pesimäaikaan.

Merimetso on lintudirektiivin suojelema laji (79/409/EEC) ja rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Lajin tappaminen tai pyydystäminen, pesien hävittäminen tai muu häiritseminen on kiellettyä. Lintudirektiivin 9. artiklan mukaan kukin jäsenvaltio voi kuitenkin myöntää lupia merimetson kannan rajoittamiseen tähtääviin toimiin. Suomessa lupahallinto toimii ELY-keskusten kautta ja ELY-keskuksiin tulleet lupahakemukset on hyväksytty 80-prosenttisesti. Lupa on hylätty ainoastaan silloin kun ei ole voitu yksilöidä merimetsoista aiheutunutta haittaa.

Ympäristöministeriön alainen Merimetso-työryhmä luovutti raporttinsa merimetso-ongelman ratkaisuiksi huhtikuussa 2016. Työryhmän tehtävänä oli muun muassa kartoittaa vahinkojen estämiseen käytettyjä keinoja Itämeren piirissä ja arvioida niiden soveltuvuutta Suomen oloihin sekä tehdä ehdotuksia ongelmien vähentämiseksi kestävällä tavalla. Työryhmä kuuli laajasti asiantuntijoita sekä kalatalouden, paikallisten asukkaiden ja muiden toimijoiden edustajia. Työryhmässä oli edustettuina kalastus-, metsästys- ja suojelujärjestöjä sekä mm. Merikarvian kunta. Työryhmä oli päätösesityksestään yksimielinen.

Työryhmä esittää muun muassa alueellisten yhteistoimintaryhmien perustamista parantamaan vuorovaikutusta ja tietojen vaihtoa haittaa kokevien tahojen (mm. kesämökkiläiset ja muut paikalliset asukkaat sekä kalastajat), viranomaisten, järjestöjen, tutkijoiden ja kuntien kesken.

Poikkeuslupakäytäntöjä tulisi tehdä joustavammiksi. Niitä koskevaa viranomaisten ohjeistusta tulisi uudistaa välittömästi siten, että kalavesille koituvien vakavien vahinkojen osoittamisessa tukeuduttaisiin entistä enemmän myös yleiseen tutkimustietoon merimetsojen ravintokäyttäytymisestä. Myös haitat loma-asutukselle ja yleiselle terveydelle ja uhanalaisten kalakantojen suojelutarpeet tulisi hyväksyä poikkeusten perusteiksi, varsinkin jos merimetsot olisivat levittäytymässä myös sisävesiin.

Merimetsokolonnan häätäminen on perusteltu silloin, kun ne sijaitsevat asuntojen välittömässä läheisyydessä tai kun kolonia asettuu matalaan lahteen, jossa veden virtaama on pieni tai kun ne asettuvat jonkun kalojen tärkeän kutualueen välittömään läheisyyteen. Lisäksi kysymykseen voi tulla sellaisten yksilöiden poistaminen, jotka ovat pelottomasti ammattikalastajien pyydysten tuntumassa.

121 Skarvproblem

Finlands Svenska Socialdemokrater rf

Fiske- och skärgårdsorganisationer längs den finländska kusten har under ett flertal år ansett att mellanskarven är en invasiv art i Finland och att den borde bekämpas enligt detta. En restriktiv linje gällande skyddsjakt på skarv har tillämpats trots omfattningen av de skador skarven förorsakar. Organisationerna har även ansett att enklast skulle detta göras genom att överföra arten till jaktbart vilt. Skarven jagas redan i stort antal i Sverige och Mellaneuropa.

Finlands Svenska Socialdemokrater rf yrkar på att

SDP ska fästa särskild vikt vid att åtgärder vidtas för att få tillstånd en fungerande skyddsjakt, samt en ändring av EU:s fågeldirektiv så att skarven kan bli jaktbart vilt i Finland.

 

Merimetso-ongelma

Kalastus- ja saaristojärjestöt pitkin Suomen rannikkoa ovat useiden vuosien ajan olleet sitä mieltä, että merimetso on Suomessa haitallinen vieraslaji ja tämän vuoksi sitä pitäisi torjua. Merimetson suojelumetsästyksessä on sovellettu tiukkaa linjaa merimetsojen aiheuttamien vahinkojen laajuudesta huolimatta. Järjestöt ovat myös olleet sitä mieltä, että olisi yksinkertaisinta tehdä lajista riistalaji, jonka metsästys on sallittua. Merimetsoa metsästetään jo suurissa määrin Ruotsissa ja Keski-Euroopassa.

Finlands Svenska Socialdemokrater rf vaatii, että

SDP kiinnittää erityistä huomiota siihen, että saadaan aikaan toimenpiteitä toimivan suojelumetsästyksen aikaansaamiseksi sekä EU:n lintudirektiivin muuttamiseksi niin, että merimetsosta voidaan Suomessa tehdä metsästettävä riistalaji.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 228

Varsinais-Suomi pk-ryhmä
Varsinais-Suomi

Puoluekokous hyväksyy aloitteen tavoitteet ja toteaa, että nykyinen sääntely mahdollistaa merimetsojen metsästyksen luvanvaraisesti. Poikkeuslupakäytäntöä tulee kuitenkin tehdä joustavammaksi silloin, kun linnuista aiheutuu haittaa. Haittana on huomioitava myös luonnon likaantuminen ja tuhoutuminen kalavesille koituvien vahinkojen rinnalla. Merimetsotyöryhmän esitykset tulee saattaa nopeasti voimaan ja tarkkailla niiden vaikuttavuutta.