SDP katsoo, että hyvinvointipalvelujen tuottamista ja paikallisdemokratiaa on kehitettävä ensisijaisesti kuntapohjalta. Uutta oikeushenkilöä valtion ja kuntien väliin ei tarvita.


SDP katsoo, että hyvinvointipalvelujen tuottamista ja paikallisdemokratiaa on kehitettävä kuntapohjalta. SDP:n esittämä vaihtoehto lähtee kuntalain tulkinnasta niin, että kuntia voi olla alueellisella ja paikallisella tasolla. Uutta oikeushenkilöä valtion ja kuntien väliin ei tarvita.

Aloitteessa esitetään, että SDP torjuu hallituksen esittämän maakuntauudistuksen ja kehittää hyvinvointipalveluja kuntaperusteisesti. SDP:n puoluehallitus on elokuussa 2016 päättänyt puolueen päälinjoista sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistukseen. Niiden mukaan Suomeen perustettaisiin kuntalain pohjalta aluekuntarakenne, jolle annettaisiin järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista. Myös kunnat voisivat toimia palvelujen tuottajina.

Sipilän hallituksen linjaukset ovat etääntyneet sote-uudistuksen alkuperäisistä tavoitteista kehittää ja turvata kansalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut. Voimakas keskusohjaus ja toimintojen pakkoyhtiöittäminen veisivät päätösvallan pois demokraattisesti valittujen päättäjien ulottuvilta. Perustettaville maakunnille ei tulisi aitoa itsehallintoa. Verovaroin tuotetut hyvinvointipalvelut alistettaisiin monikansallisten yhtiöiden voitonteon välineeksi.

SDP:n keskeisenä tavoitteena on ihmisten mahdollisuus saada palvelut helposti ja laadukkaasti. Ihminen tulee nostaa palvelujen uudistamisen keskiöön. Muina tavoitteina ovat toiminnan vaikuttavuus, tehokkuus, päällekkäisten toimintojen poistaminen ja kustannuskehityksen hillintä. Kuntalain pohjalta edettäessä SDP:n esittämällä tavalla turvattaisiin demokratian toteutuminen ja voitaisiin keskittyä ainakin aluksi pelkästään hallittuun sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen.

Kuntalain pohjalta ja periaatteilta muodostuva aluekunta vastaa perus- ja erityistason palveluiden järjestämisestä ja osin myös tuottamisesta. Aluekunta voi tuottaa palvelut itse, käyttää palvelutuottajana kuntaa, yksityistä sektoria, kolmatta sektoria tai sopia palvelutuotannon järjestämisestä muun aluekunnan kanssa. Aluekunta ja peruskunta voivat sopia työnjaostaan ja vastuista joustavasti niin, että alueellisesti saavutetaan paras toimintamalli. Erityisen vaativan tason palveluiden järjestämisestä viidellä erityisvastuualueella sovittaisiin aluekuntien kesken.

117 Suomeen ei tarvita uutta hallinnon tasoa! - paikallinen kansanvalta ja elinvoimaiset kunnat oikeaa itsehallintoa

Pukinmäen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry

Oikeistohallituksen suunnitelma 18 maakunnan itsehallintoalueista rapauttaa paikallisen ja alueellisen demokratian Suomessa. Demokraattisen pohjoismaisen hyvinvointivaltioin keskeinen perustuslaissakin turvattu periaate on asukkaiden aito mahdollisuus vaikuttaa palveluiden järjestämiseen ja oman alueensa kehittämiseen itsehallinnollisissa kunnissa.

Hallituksen valmistelemassa uudistuksessa ns. itsehallintoalueista tulee tosiasiassa täysin valtion keskushallinnon ohjauksessa olevia valtion aluehallintoyksiköitä. Alueilla ei ole verotusoikeuden puuttuessa omaa tulonhankintaa vaan valtiovarainministeriö ohjaa alueiden taloutta osana valtion talousarviota. Itsehallintoalueiden sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen suunnitelmat vahvistaa STM:n esityksestä valtioneuvosto. Vähäistä päätösvaltaa omaavien maakuntien päätöselimissä ei asukkaiden paikallisia tarpeita tunneta.

Yhteisten verovarojen alueellinen ja paikallinen demokraattinen käyttö ja valvonta minimoidaan siirtäen päätösvallan valtion keskushallintoon ja yksittäisiin yhtiöihin.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamismahdollisuus viedään epämääräisesti määritellyn valinnanvapauden nimissä kunnilta edellyttäen samalla myös julkisten sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavien toimijoiden yhtiöittämistä.

Väkiluvultaan pieneen mutta pinta-alaltaan suureen Suomeen ei monia hallinnon tasoja tarvita.

Uudistusten on tuettava talouden kasvua ja työllisyyttä. Suomessa kaupunkiseudut ovat kasvun ja kehityksen moottoreita. Niiden toimintamahdollisuuksia on edistettävä – ei kavennettava kuten tapahtuu, mikäli oikeistohallituksen suunnitelmat toteutetaan nyt esitetyllä tavalla.

Jos itsehallintoalueet perustetaan, on niistä tehtävä kuntalain perustalta toimivia kuntien yhteisiä tehtäviä hoitavia maakunnallisia organisaatioita Ruotsin mallin mukaisesti, jolloin kuntia on niin paikallisella kuin alueellisella tasolla.

Aitojen itsehallintoalueiden on voitava itse päättää taloudestaan ja myös hallinnostaan. Valtion ohjaus tulee perustua pääosin laatu – ja toiminnan ohjaukseen sekä valtionosuusjärjestelmään. Maakunnille ei tule luoda uutta erillistä valtion rahoitusjärjestelmää vaan tarvittavat resurssit on kanavoitava kuntien kautta.

Mikäli maakunnan kunnat päättävät siirtää perustason sote-palvelunsa maakunnalle (Eksote, Siun sote), maakunnan on jatkossakin voitava päättää sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnasta kunnilta, maakunnan kuntien muodostamilta kuntayhtymiltä, yrityksiltä tai kolmannen sektorin toimijoilta.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen harkitusti toteuttava asukkaiden mahdollisuus valita palvelujen tuottaja ei edellytä kuntien palvelujen yhtiöittämistä.  Hallituksen suunnitelma perusterveydenhuollon palvelujen tuottamisen ohjaamisesta yksityisille yrityksille on omiaan katkaisemaan palveluketjut ja aiheuttamaan osaoptimointia.

Erikoissairaanhoito on jatkossa järjestettävä osaamiskeskuspohjalta viidellä erityisvastuualueella (Erva) kuntaperusteisiin maakuntiin pohjautuen. Ervojen järjestämissuunnitelman vahvistamisessa valtiolla tulee olla merkittävä rooli.

Edellä olevaan perustuen Pukinmäen Sosialidemokraattinen Yhdistys ry esittää, että

Paikallisen demokratian ja asukkaiden itsehallinnon säilyttäminen ja vahvistaminen edellyttävät maan hallituksen maakuntauudistuksen torjumista.

Asukkailta toiminnalleen valtuutensa saavat kunnat toimielimineen ovat olleet pohjoismaisen hyvinvointimallin ja demokratian perusta. Sitä on tarpeellista edelleen kehittää, mutta järjestelmän vaihtamiseen ei ole mitään aihetta.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 222

  • Helmikuu 2020

    Pääministeri Antti Rinteen ja myöhemmin pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan kirjattiin, että palvelujärjestelmän tavoitteena on edistää ja ylläpitää väestön hyvinvointia, terveyttä, toiminta- ja työkykyä ja sosiaalista turvallisuutta, sekä kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Lisäksi todettiin, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita on pyritty uudistamaan jo pitkään. Merkittävinä haasteita ovat olleet muun muassa perustuslain vaatimukset, uudistuksen laajuus, asetetut aikaikkuna ja alueiden erilaisuus. Hallitusohjelmassa linjataan, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen keskeisinä tavoitteina on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua. Uudistustyö, jossa myös pelastustoimi on mukana käynnistettiin heti hallituskauden alussa.

     

    SDP:n vaaliohjelmaan kirjattiin, että Suomessa jokaisesta pidetään huolta ikään, elämäntilanteeseen tai tulotasoon katsomatta. Lisäksi tavoiteltiin, että yhteiskunnan palvelut terveydenhuollosta kulttuuripalveluihin. SDP linjasi, että se sitoutuu ratkaisemaan sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmat. Ohjelmassa todettiin, että uudistus on tehtävä niin, ettei hyvää osaamista ja nyt jo kunnossa olevia palveluja hukata. Ohjelmassa linjattiin, että hyvät tavoitteet toteutuvat nykyistä laajemmilla itsehallinnollisilla alueilla, joita ohjelmassa nimitettiin sote-kunniksi, jotka sijoittuvat kuntien ja valtion väliin. Ohjelmassa tavoiteltiin asemaa, jossa näistä alueista olisi voitu säätää juridisesti nykyisen kuntalain pohjalta. Itsehallintoalueille linjattiin tavoitteena verotusoikeus, joka vahvistaa aitoa itsehallintoa.

     

    Kun pääministeri Antti Rinteen ja myöhemmin pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaan kirjattiin sote-palvelujen uudistaminen, sen taustalla oli  poliittinen kompromissi keskustan kanssa siitä, että palvelut järjestetään 18 maakunnassa, joiden lisäksi sovittiin selvitettäväksi Uudenmaan, pääkaupunkiseudun ja Helsingin erillisratkaisu. Sote-uudistuksen tavoitteeksi on asetettu ohjelmassa ja valmistelussa palvelujen laadun paraneminen, integraation syveneminen ja mm. nopeampi hoitoon pääsy. Nämä ovat SDP:lle tärkeitä kriteerejä ja ne otettiin hallitusohjelmassa uudistuksen lähtökohdaksi. Sote-palvelujen tuottavuutta parannetaan, mutta rahoituksesta ei suoraan leikata. Maakuntiin valitaan vaaleilla päättäjät, joka on ollut perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti olennaista keskeisissä peruspalveluissa. Kuntayhtymien haasteena on ollut se, että sote-palveluista ei ole päätetty demokraattisesti ja avoimesti, ja toisaalta se, että kunnilla ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa palvelujen hintaan. Useat kunnat ovat liian pieniä järjestämään sote-palvelut ja ne ovat säästöjen toivossa tai resurssien puuttuessa turvautuneet järjestämään sote-palvelunsa kuntayhtymässä tai ulkoistaneet osan tai kaikki sote-palvelunsa. Pakkokuntayhtymämalli ei puolestaan ollut vaalien puuttumisen vuoksi perustuslain mukaan mahdollinen tapa järjestää sote-palveluja. Maakuntamalli täyttää perustuslailliset sekä kustannuksiin ja laatuun liittyvät kriteerit.